Ilmestyessään tämä wlw-, fantasia-, prinsessatarina hevosilla höystettynä houkutteli minua saman tien, mutta se ei ole saatavilla kirjastosta Suomessa (ainakaan minun kotikaupungeissani) ja en jostain syystä tajunnut tarkistaa Adlibriksestä (sieltä sen saa, jos kiinnostaa). Joulun alla se tuli kuitenkin Kindle-alennukseen, ja tyydyin ostamaan e-kirjan, mitä nyt hieman kadun, sillä tahtoisin tämän teoksen hyllyäni kaunistamaan. Saattaa siis olla, että sorrun ostamaan siitä myös fyysisen kopion jossain vaiheessa.
Havemontin prinsessa Dennaleialla on tulikyky - siis taikuutta. 16-vuotiaana, häidensä alla, hän matkustaa ensi kerran tapaamaan Mynarian prinssi Thandilimonia, jolle hänet on kihlattu jo lapsena, mutta kihlauksessa on vaaransa: taikuus on Mynariassa lailla kiellettyä, ja levottomuudet ovat viime aikoina lisääntyneet. Kukaan ei siis saa tietää Dennan kyvystä. Harmittomat temput alkavat kuitenkin nopeasti vaikuttaa joltain muulta, kun Dennan kyvyt Mynariassa nostavat päätään entistä enemmän. Dennan saavuttua Mynarian levottomuudet eskaloituvat, ja pian prinsessa saa huomata olevansa keskellä murhatutkimusta, eikä hänen sulhasensa tahdo antaa hänelle minkäänlaista toimivaltaa valtakunnan asioissa. Sen sijaan Dennan tulee opetella ratsastamaan prinssin temperamenttisen siskon Maren johdolla, ja vaikka oppitunnit eivät ole kummankaan mieleen, lähentävät ne kahta prinsessaa pikku hiljaa.
Olin kuullut tästä kirjasta sekä hyvää että huonoa, ja niinpä lähdin seikkailulle avoimin mielin, valmiina kaikkeen. Ilokseni sain todeta kirjan olevan juuri minun makuuni, kuten olin toivonutkin - onhan siinä tyttörakkautta, taikuutta ja hevosia, joten kuinka paljon pieleen voi edes mennä? Kirjan juoni oli mielestäni mielenkiintoinen ja moniulotteinen, eikä missään nimessä käynyt tylsäksi. Rakastan hevosia, vaikka oma ratsastuskokemukseni on vähäistä, joten kaikki hevosten parissa ja satulassa vietetyt sivut viehättivät minua kovasti. Pidin myös kirjan uskontoon, taikuuteen ja vapauteen liittyvistä pohdinnoista.
Politiikka on kirjassa tärkeässä osassa, ja juonen seuraamiseksi siitä on jaksettava kiinnostua. Mielestäni sen pohjia olisi voinut avata hieman enemmän ja laajemmin, jotta eri sopimuksista ja liitoista olisi pysynyt paremmin perässä. Toinen kritiikkini ei liity niinkään juoneen kuin hahmojen nimiin. Kuten juonitiivistelmästäkin on selvää, kirjan kaikilla hahmoilla on vaikea fantasianimi (Maren oikea nimi on Amaranthine), eikä minulla ole aikaa sellaiseen. Tahdon, että hahmoilla on nimet, jotka kykenen muistamaan edes kaksi minuuttia sen jälkeen kun laskin kirjan käsistäni (enempää en pyydä, sillä olen järkyttävän huono muistamaan hahmojen nimiä, mutta kaksi minuuttia olisi ihan kiva). Mahdottomien nimien lisäksi pitää tietenkin muistaa myös lempinimet, ja mikä niistä viittaa keneneenkin. En ole vaikeiden fantasianimien ystävä.
Kirjan päähenkilöt ovat kiinnostavia, romanssi on erinomaisesti kirjoitettu, ja erityisesti pidin Dennasta. Hän on lämmin, ystävällinen akateemikko, joka osaa kuitenkin pitää puolensa ja argumentoida fiksusti menettämättä helposti temperamenttiaan. Mare ei ehkä ole aivan yhtä monipuolinen, ja sivuhenkilöt kärsivät ulottuvuuksien puutteesta sitäkin enemmän, mutta tässä kirjassa se ei juuri häirinnyt minua. He tekevät tehtävänsä juonen eteen, ja kirja edistyy. Arvostin sitä. Ylipäätään arvostin suuresti tätä suloista fantasiaromanssia, jossa hevoset saavat ansaitsemaansa arvostusta.
Neljä tähteä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti