Fantastic!

Tämän postauksen kirjoja yhdistää moni asia. Ne ovat englanninkielistä fantasiaa, päähenkilöt ovat 11-vuotiaita ja kirjoittajat brittinaisia. Ne ovat myös erinomaisia kirjoja. Huolimatta kaikista näistä yhtäläisyyksistä Cuckoo Song ja Harry Potter and the Philosopher's Stone ovat keskenään kaksi hyvin erilaista kirjaa.

Ostin Frances Hardingen Cuckoo Songin Blackwell'sin kirjakaupasta Oxfordista kesällä. Kannattava ostos.

Triss herää sängyssään perheensä lomakodissa ja hänellä on vaikeuksia muistaa elämäänsä. Pikkuhiljaa muistot alkavat palautua, mutta jokin tuntuu silti olevan hullusti. Hän on kirjaimellisesti loputtoman nälkäinen, hänen pikkusiskonsa vihaa ja pelkää häntä, nuket heräävät henkiin hänen läsnäollessaan... ja kun kaikki tämä on lopulta hänelle liikaa, kyyneleiden sijasta hänen silmistään vuotaa hämähäkinverkkoja. Triss päättää selvittää, mikä hänessä on vikana, mutta siihen hän tarvitsee yllättäviä liittolaisia ja ansaitsee matkan varrella arvaamattomia vihollisia.

Cuckoo Songin ensimmäiset sata sivua pitävät otteessaan kuristavalla pelon otteella. Tarkoitan oikeasti - en ole lukenut ikusuuksiin mitään niin pelottavaa! Senkään jälkeen kirjan ote ei tosin irrota. Maailma jonka Hardinge on sijoittanut oman maailmamme sisään, on todella kiehtova ja erikoinen, ja kammottavan ajankohtainen vaikka tarina tapahtuukin maailmansotien välisenä aikana. Hahmot ovat monipuolisia, inhimillisen aitoja ja Trissistä ja Penistä tulee kuin ystäviä, kun lukija matkaa ja kasvaa heidän kanssaan halki kirjan.

Cuckoo Songissa on jonkinlaista iätöntä viisautta itsensä hyväksymisestä ja muiden rakkauden etsimisestä. Se käsittelee muun muassa sodassa yhden jäsenensä menettäneen perheen tuntoja ja traumoja yliluonnollisella tasolla, mutta joskus asioita on helpompi ymmärtää, kun ne otetaan pois tavallisesta kontekstistaan ja siirretään vieraaseen maailmaan. Hardingen kieli on kaunista ja sujuvaa ja hänen ajatuksensa välittyvät selkeinä ja viisaina. Kirja teki ainakin minuun suuren vaikutuksen, ja haluaisin jakaa kanssanne otteen kirjan loppupuolelta:

"Everything changes and breaks and stops fitting - and we know that, even with our stopped clock. The world is breaking, and changing, and dancing. Always on the move. That's how it is. That's how it has to be."

Viisi tähteä.
Frances Hardinge: Cuckoo Song. Pan Macmillan, 2014. S. 409.

Aloitin Potterit jälleen kerran alusta, mutta tällä kertaa englanniksi ja äidin kanssa. Luen siis äidille ääneen. Se on todella mukavaa - molemmat nautimme tarinasta, minä saan ääneenlukuharjoitusta ja äiti saa rentoutua ja kuunnella.

Tuntuu vähän tyhmältä arvostella tätä jälleen:) Kyllähän te tiedätte. Potterit ovat minulle parasta mitä on ikinä kirjoitettu ja tässä ensimmäisessä kirjassa on kaikki uutuudenviehätys... Mitään ei tiedetä tai osata ennakolta. Huomasin ensimmäistä kertaa, että minua hiukan häiritsi se, kuinka kauan kirjalla meni päästä alkuhöpötyksistä eteenpäin, mutta se varmaankin johtuu siitä, että olen lukenut tämän kirjan niin monta kertaa ja tiedän sen kaiken jo. Hyppäisin suoraan tapahtumiin, mutta toki lukijalle, joka ei tiedä mitään, pitää kertoa;) Eihän mistään muuten tulisi mitään.

En nyt viitsi alkaa väsätä mitään juonitiivistelmää tai sen kummempia arvosteluja... Kauan eläköön Joanne Rowling!

Viisi tähteä.
J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone. Bloomsbury, 1997. S. 223