Olin kuullut A Wrinkle in Timesta ennen uutta elokuvaa sen verran, että nimi oli tuttu (elokuva julkaistiin Suomessa kaksi päivää sitten, 6.4.2018) ja koska haluan tukea rodullistettuja naisia ja elokuvantekijöitä, aion tietenkin mennä katsomaan leffan. En kuitenkaan kykene siihen lukematta ensin kirjaa, ja onnekseni tämä (kirjastoista englanniksi erittäin huonosti saatavilla oleva) teos löytyi Kindlestä noin kuuden dollarin hintaan.
Meg Murrya ja hänen pikkuveljeään Charles Wallacea pidetään usein vähän tyhminä, eikä Meg viihdy koulussa. Perheen mainetta ei paranna se, että lasten isä on kadonnut joitain vuosia takaperin; kylällä huhutaan hänen lähteneen toisen naisen matkaan. Eräänä myrskyisenä yönä Murryjen vieraaksi tupsahtaa erikoislaatuinen Mrs Whatsit, ja pian lapset tutustuvat myös hänen sisariinsa Mrs Whohon ja Mrs Whichiin. Kolmikon mukana he ja heidän uusi ystävänsä Calvin O'Keefe pääsevät päätähuimaavalle, galakseja kattavalle seikkailulle, jonka tarkoituksena on pelastaa Megin isä pahalta SILTÄ.
Kirjan esipuheessa puhuttiin siitä, kuinka A Wrinkle in Time on raivannut tietä lasten fantasialle ja scifille, eikä sitä käy kieltäminen. Tässä 1962 julkaistussa kirjassa sovelletaan molempien genrejen elementtejä tavalla, joka edelleen tuntuu jännittävältä ja tuoreelta. Tämän lisäksi kirjassa on aikakaudelleen erittäin edistyksellisiä naishahmoja. Päähenkilö Meg on 12-vuotias tyttö, joka on taitava matematiikassa, itsepäinen, kärsimätön ja äänekäs - hyvin epäfeminiinisinä pidettyjä piirteitä. Lasten äidistä ei kerrota paljoakaan, mutta hänestä kerrotaan, että hän on briljantti tieteilijä. Ja tietenkin Mrs W:t mahdollistavat lasten koko seikkailun ja ymmärtävät maailman menosta ja pahuuden luonteesta paljon enemmän kuin kukaan kirjan mieshahmoista.
Vaikka kyseessä on lastenkirja, sitä ei ole kirjoitettu lapselliseen lässynlää-tyyliin, vaan sitä oli mukava lukea aikuisenakin. Kohdeyleisö näkyy enemmän juonesta, joka on nopeatahtinen eikä aivan aukoton; aikaa käytetään huomattavasti enemmän toimintaan kuin syventäviin selittelyihin. Minua tämä ei häirinnyt muuten kuin silloin, kun kaukaisten avaruusplaneettojen asukkaat puhuivat sujuvaa englantia. Se oli hieman erikoista.
Henkilökohtaisesti Megin kärsimättömyys ja itsepäisyys kävivät hermoilleni, enkä jaksanut hänen impulssikontrollin puutettaan. Megillä on kuitenkin hyvää hahmokehitystä tarinan aikana, ja pidin siitä, miten häntä opetetaan kääntämään nämä "viat" edukseen. Pidin myös siitä, miten kirjassa käsitellään erilaisuutta ja pidetään esillä nimenomaan sitä, miten erilaisuus on hyvä tai ainakin neutraali asia, eikä kaikkien tulisikaan olla samanlaisia. Mrs W:t ovat jo niin muinaisia, että heidän on toisinaan vaikea materialisoitua tai sanoittaa ajatuksiaan, ja ajattelin kuinka tällainenkin on varmasti merkittävää esimerkiksi lapselle, jolla on puhevaikeuksia.
Tiivistäen voisin todeta, että objektiivisesti ymmärrän miksi tällä kirjalla on (ainakin Yhdysvalloissa) niin suuri suosio, ja ymmärrän sen tärkeyden. Tämä kirja ei kuitenkaan ollut aivan minua varten, ja olin iloinen kun se loppui.
Kolme tähteä
Megin perheen koira kuittaa lemmikki-kohdan HelMetin 2018 -haasteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti