Kuten olen moneen kertaan sanonut, en pidä siitä, että HLBT+ spektrumin hahmo outataan kirjassa ilman hänen lupaansa ja tätä käytetään juonen käännekohtana. Niinpä nähdessäni Anything Could Happenin suosituksena kirjasta jossa näin ei tapahdu, varasin sen kirjastosta heti. Näin jälkeenpäin voinkin sanoa, että se oli yksi tämän kirjan harvoista hyvistä puolista.
Tretch on rakastunut parhaaseen ystäävänsä Mattiin, joka on hetero. Niin ihastus kuin Tretchin koko seksuaalinen suuntautuminen on salaisuus, jota kukaan ei tiedä. Mattia kuitenkin kiinnostaa vain kahvilassa työskentelevä Amy, ja kun hän lähtee isiensä kanssa joululomaksi New Yorkiin, jää Tretchille aivan liian paljon ylimääräistä aikaa ajatella parasta ystäväänsä ja tunteitaan tätä kohtaan.
Tämä oli yksi niitä kirjoja, joiden juonitiivistelmän kirjoittaminen on haaste siksi, ettei kirjassa tapahdu mitään mainitsemisen arvoista. Kirjan nimi tarkoittaa "Mitä tahansa voisi tapahtua", ja niin varmaan voisikin - mutta eipä tapahdu. Sen sijaan kirjassa avataan nuortenkirjojen pyhä aihearkku ja kaivellaan sieltä esiin vähän sitä sun tätä - kiusaamista, perhesuhteita, syöpää, kaapista tulemista, ihastuksia, ystävyyksiä, kuoleman lähellä käymistä, poismuuttoa ja vaikka mitä. Yhtäkään aihetta ei kuitenkaan käsitellä kunnolla. Joko siitä mainitaan muutaman kerran ja unohdetaan sen jälkeen, sen todellisista emotionaalisista seurauksista luistellaan yli, tai se ratkeaa aivan liian helposti. Niinpä, lukuisista aiheavauksista huolimatta, kirjassa ei oikeasti tapahdu juuri mitään, eikä siinä ole jännitettä. Kaikki tuntuu irralliselta, ja puoletkaan asioista eivät tuntuneet liittyvän juoneen juuri mitenkään (sikäli kun tässä nyt juonta edes oli).
Juonen/tapahtumien lisäksi kirjasta tuntuivat puuttuvan henkilöt. En saanut Tretchistä tai Mattista otetta, sillä heillä ei ollut minkäänlaista persoonallisuutta. "Kaksi homoa isää" ei ole persoonallisuus. "Tykkää Taylor Swiftistä ja on salaa tanssija" ei ole persoonallisuus. Sivuhahmoista ei kannattane edes puhua. Sain tunteen, että Lana Kramer olisi voinut olla kiinnostava henkilö jonkun taitavamman kirjoittajan kirjoittamana, mutta nykyisellään hän jäi niin paljon sivuun ja epämääräisen juonen tarpeiden armoille, että en oikein lämmennyt hänellekään.
Täytyy vielä ihmetellä, miksi Tretch ei omista modernia teknologiaa. Tämä menee täysin yli ymmärrykseni. Hänen koko muulla perheellään on iPhonet, eikä missään kohdin kirjaa tarjota mitään perusteluja Tretchin tarpeelle käyttää kannettavaa CD-soitinta (kyllä) ja lankapuhelinta (KYLLÄ), jos hänellä yhtä hyvin voisi olla älypuhelin. Ensin ajattelin, että hänen vanhempansa ovat kieltäneet ne häneltä kunnes hän tulee tiettyyn ikään, mutta hän saa kuitenkin joululahjaksi iPodin. Ehkä kyseessä on henkilökohtainen vakaumus? Mutta hän saa joululahjaksi iPodin, ja on innoissaan tästä! Aivan kuin Tretch olisi jätetty teknologia-aavikolle vain, että kirjailja saa elää omaa nostalgiaansa lankapuhelimista ja muusta antiikista, sekä juonen tarpeiden takia. Tämä ärsytti minua koko ajan ja söi huomattavasti kirjan uskottavuutta.
Kirjassa puhutaan jonkin verran amerikkalaisista klassikkokirjoista, erityisesti Kultahatusta ja Matkalla-kirjasta. Koin, että Anything Could Happen yrittää olla modernimpi, homompi versio noista kirjoista, ja ehkä se onnistuikin. En ainakaan nauttinut siitä yhtään enempää kuin Kultahatusta, enkä saanut siitä yhtään parempaa kuvaa kuin mikä minulla on Kerouacin teoksesta. Ja tiedän, että toisille kirjan irtonainen tyyli ja mitäänsanomattomat hahmot tulevat olemaan elämäämullistavia, symbolisia, kauniisti kirjoitettuja kokemuksia, aivan kuten nämä (yliarvostetut) klassikotkin.
Kaksi ja puoli tähteä
Eikö edes yhtään kohtaa helmet-haasteisiin?
VastaaPoistaEi :/ Elämä on julmaa.
Poista