Fantastista historiaa, historiallista fantasiaa

Väsyneiden aivojen tuotoksia (arviot, toivottavasti eivät kirjat).

Muistatteko vielä sen listan Harry Potter-faneille suositelluista kirjoista? Sen, josta luin Princess Academyn ja Fangirlin? Tämä on siltä samalta listalta. Libba Brayn A Great and Terrible Beauty, myös suomennettu nimellä Kauhun ja kauneuden valtakunta.

Vuonna 1895 Gemma Doyle joutuu jättämään kotinsa Intiassa ja lähtemään sisäoppilaitokseen Lontooseen, sillä hänen äitinsä on kuollut. Äitinsä kuolemasta saakka Gemmaa vainoavat omituiset näyt. Erään näyn aikana Gemma löytää koulun mailla olevista luolista 25 vuotta vanhan päiväkirjan, josta alkaa paljastua mitä omituisimpia salaisuuksia. Gemma jakaa päiväkirjan ystäviensä kanssa, ja tytöt löytävät salaisen, taikuuden täyttämän maailman, johon pääsevät pakoon tylsää elämäänsä. Vaara on kuitenkin käsillä: jos tytöt tuovat taikuutta mukanaan omaan maailmaansa, jää salainen maailma vartiotta ja tyttöjen henki on uhattuna.

Tässä kirjassa on hyvin voimakas tunnelma. Maailma imaisee sisäänsä, ja vaikka en arvostelua kirjoittamaan alkaessani enää muistanut hahmojen  nimiä, niin minulla on hyvin selkeät mielikuvat paikoista, ulkonäöistä ja tunnelmasta. Se on sekä kirjan suurin vahvuus että heikkous.

Heikkous tunnelma on siinä mielessä, että se jättää juonen alleen. En pitänyt erityisiä taukoja kirjan lukemisessa, mutta usein minun oli vaikea hahmottaa käänteitä tai muistaa, mitä viimeksi oli tapahtunut. Miten tähän päädyttiin? ihmettelin monta kertaa. Myös intensiiviset toimintakohtaukset jäivät vahvan tunnelman takia epäselviksi. Mitä siis tapahtui?

Vahvuus tunnelma on siinä mielessä, että kirja kyllä jää mieleen. Kuten sanoin, selkeitä mielikuvia siitä, miltä näyttää, tuoksuu ja kuulostaa monissa eri kohdissa tätä kirjaa. Tunnelma on myös hyvin omanlaisensa: en ole törmännyt vastaavaan missään muualla.

Päähenkilö Gemma ei ollut minusta aivan koherentti hahmo. Hän oli toisinaan oikein kiva, ja toisinana todella typerä ja ärsyttävä. Muissakin tytöissä oli parantamisen varaa - lukuun ottamatta Pippaa. Hänestä pidin. Hänellä oli todellinen kehityskaari ja erinomainen henkilökohtainen tarina.

Sekoitin mielessäni Felicityn ja Pippan ulkonäöt. Olin yli puolessa välissä kirjaa, kun minulle selvisi, että olin kuvitellut heidät väärin päin, ja tämä jos mikä oli ärsyttävää ja häiritsi lukukokemustani. Olen sitä mieltä, että kirjan alussa heidät kuvataan, mutta ei kerrota kumpi on kumpi - voin toki olla väärässä, ja en vain huomannut kyseistä kohtaa. Tähän kannattaa kuitenkin kirjaa lukiessaan kiinnittää huomiota.

Kaiken kaikkiaan A Great and Terrible Beauty olisi ehkä vielä kaivannut hiomista, jottei tunnelma olisi jättänyt kaikkea muuta alleen. Se on kuitenkin kiinnostavasti rakennettu maailma ja henkilöt, ja pitää sisällään muutamia helmiä. Saatanpa tarttua jatko-osaankin, jos se jostain käteeni tupsahtaa.

Kolme tähteä.
Libba Bray: A Great and Terrible Beauty. Simon and Schuster, 2006. S. 403.

Tartuin tähän kirjaan kirjastossa kahdesta syystä: sillä on kiinnostava nimi ja kiinnostava kirjailija. Maureen Johnson on Varjojen kaupungit -kirjailijan Cassie Claren hyvä ystävä ja osallistui The Bane Chroniclesin kirjoittamiseen,  mikä jo sinällään tekee hänestä mielenkiintoisen. Mutta hän on myös loistava tyyppi; hän kuuluu niihin harvoihin valittuihin, joiden ilmoitukset minulla on päällä Twitterissä. Melkein kuin kaveri.

Amerikkalainen Rory muuttaa vuodeksi Englantiin ja menee lontoolaiseen sisäoppilaitokseen. Hän saapuu samana päivänä kun ensimmäinen Viiltäjä-Jackiä jäljittelevä murha tapahtuu, ja syksyn edetessä replika-murhat jatkuvat. Rory ystävineen on keskellä tätä kaikkea, sillä yhtenä murhailtana Rory näkee kampuksella jonkun, jota hänen ystävänsä ei näe.

The Name of the Star on siitä erikoinen kirja, että se alkaa tavallisena nuortenkirjana, vain päättääkseen kesken kaiken olevansa sittenkin gateway-fantasiaa. Tai siis - totta kai se on fantasiakirja alusta saakka, mutta kestää pitkään, ennen kuin fantasiapiirteet nousevat esiin. Sitä ennen se on kirja amerikkalaisesta tytöstä Lontoossa, jossa on meneillään kammottava murha-aalto. Siirtymä ei ole kaikkein sulavin.

Kirjan hahmot ovat huoliteltuja ja mielenkiintoisia. Rory ei ole ärsyttävä päähenkilö, vaan varsin hauska ja samastuttava. Pidin siitä, että Maureen Johnson oli luopunut narttumainen huonekaveri -kliseestä. Yksi kiinnostavimmista hahmoista on ehkä Roryn toinen huonekaveri, joka aloittaa tiensä omituisena, ärsyttävänä ja epäilyttävänäkin. Hänestä kuitenkin paljastuu todella kiinnostava henkilö ajan myötä, ja varsin erilainen persoona kuin ensivaikutelmansa.

Tietenkin Viiltäjä-Jack -teema on isossa osassa. Johnson on tehnyt sen suhteen hyvää työtä: hän kertoo mistä on kyse, ja miten tapahtumat aikanaan menivät, niin että tietämättömämpikin lukija pysyy hyvin kärryillä. En silti usko, että perehtyneempikään pitkästyisi. Kirjan mysteeri on todella jännittävä, ja paikoin jopa pelottava. Murhia myös kuvaillaan melko graafisesti, joten kirja ei sovi kaikkein herkimmille.

Olen lukenut kirjasta todella vaihtelevia arvioita, mutta itse pidin The Name of the Starista erittäin paljon. Siinä oli sopiva jännite, joka välillä yltyi hurjaksi ja sitten laskeutui johonkin arkiseen ja hauskaan. Luin kirjan todella nopeasti, eikä se minusta ollut lainkaan tylsä. Vaikka fantasiaosuus on yhdistetty hieman kömpelösti, kirja on silti toimiva kokonaisuus. Se on trilogian ensimmäinen osa, mutta toimii myös itsenäisenä teoksena. Lisäksi pisteitä ihastuttavan brittiläisestä tunnelmasta ulkopuolisin silmin kuvailtuna:)

Neljä tähteä
Maureen Johnson: The Name of the Star. HarperCollins Children's, 2011. S. 372.