Toisen hyllyn aarteet: Hanki elämä, Rachel Riley

Liberté sanoo: "Tämä kirja ei kenties kuulu kirjahyllyni helmiin tai suuriin koskettaviin teoksiin, mutta sillä on toisenlainen arvo. Se on kevyt ja hauska. Sen kanssa ei tarvitse turhia ajatella tai pohtia syvällisiä, voi vain kääntää sivuja. Kaikkein eniten se on kuitenkin todella omituinen. Rachel Riley ja hänen elämänsä saavat ainakin minussa lukuisia "mitä juuri tapahtui" -elämyksiä aikaan."

Olen tutustunut Rachel Rileyyn monta vuotta sitten sarjan toisen osan merkeissä. Nyt sain Libertéltä luettavaksi tämän ensimmäisen osan. Se oli... mielenkiintoinen.

Rachel Riley on kolmetoistavuotias Saffron Waldenin kasvatti, jolla on kontrollifriikki äiti, hobittihullu pikkuveli ja gootti paras ystävä. Hänen pappansa koira syö kaiken minkä näkee eikä hän tunne ketään traagisesti kiinnostavia ihmisiä. Rachelin joululahjaksi saama päiväkirja täyttyy kertomuksilla siitä, kuinka tylsän tavallista hänen elämänsä on.

Heti kirjan alkusivuilta käy selväksi, ettei Rachelin elämä tosiaankaan ole tylsää eikä tavallista, vaikka hän niin luuleekin. Sekä hänen kotonaan että koulussaan on mitä erikoisimpia ihmisiä, jotka tekevät toinen toistaan kummallisempia asioita. Puhuimme kirjasta Libertén kanssa, ja hän sanoi viisaasti, että kirja tuntuu olevan kuin peilikuva siitä, mikä on tavallista. Jaksoin esimerkiksi kerran toisensa jälkeen järkyttyä siitä määrästä seksiä, jota kirjan kolmetoistavuotiaat hahmot harrastavat. Kolmetoista! Jotain rajaa nyt hei.

Hanki elämä, Rachel Riley ei ole kirja, joka luetaan kerralla. Se ei ole paksu, eivätkä Rachelin päiväkirjamerkinnät yleensä ole puolta sivua pidempiä, mutta sitä ei vain kestä tiettyä määrää enempää kerrallaan. Sietoraja tulee vastaan ja on pakko ottaa aikalisä. Rachel on rasittava, kuten myös kaikki muut kirjan henkilöt hänen veljeään Jamesia lukuunottamatta. Hermot meinasivat mennä varsinkin siihen, kun Rachel haikailee Justin Stathamin perään. Et edes tunne sitä jätkää! Olet vain päättänyt että hän on elämäsi rakkaus, koska hän on hyvännäköinen tai jotain. Argh.

Tämä on myös hauska kirja. Välillä vitsit ovat typeriä tai väkisin väännettyjä, mutta kirjassa on myös todellisia helmiä, joille nauroin vedet silmissä. Erityinen suosikkini oli se, kun Rachelin isovanhemmat lähtevät matkalle Floridaan. Luin sen ääneen vanhemmilleni, ja puheestani ei meinannut saada selvää, koska nauroin niin paljon.

Hanki elämä, Rachel Riley on kelvollista viihdykeluettavaa. Minua kuitenkin huolettavat sarjaa lukevat oikeat kolmetoistavuotiaat. Juuri tällaiset kirjat, joissa julistetaan, kuinka tavanomaista Rachelin absurdi elämä on, aiheuttavat turhia paineita ja vääristyneitä käsityksiä siitä, mitä on olla kolmetoista. Tai siis, ehkä jotkut tajuavat, ettei Rachelin elämä tosiaankaan ole normaalia, mutta tuskinpa kaikki.

Kaksi tähteä.
Joanna Nadin: Hanki elämä, Rachel Riley. Gummerus, 2009. S. 302. Englanninkielinen alkuteos My So-Called Life - The Tragically Normal Diary of Rachel Riley ilmestyi vuonna 2007.

Libertén puolitoista vuotta myöhemmin ilmestyneen postauksen samaan aikaan vaihdetuista kirjoista voit nyt lukea täällä.