Mistä olenkaan elämässäni jäänyt paitsi

Hei kaikki! Minulla on noin miljoona (ainakin kaksi) postaamatonta kirjaa odottamassa teitä, mutta tänään ei puhuta kirjoista. Tänään puhutaan elämäni mullistaneista projekteista (jotka tosin ovat juontaneet elämäni mullistaneista kirjoista, kun nyt mietin asiaa.) Selostuksesta luultavasti tulee pitkä ja vaikeaselkoinen, mutta yritän parhaani.

Aloitetaan tunnustetuista faktoista. Rakastan syvästi kirjailijoiden L. M. Montgomery ja Jane Austen tuotantoa. Monet tiesivätkin sen jo, he jotka eivät, tietävät sen nyt. Olen lukenut lähes koko Montgomeryn tuotannon ja omistankin siitä suuren osan. Ikisuosikkini on kuitenkin Anna -sarja. Olen lukenut lähes koko Jane Austenin tuotannon ja omistan sen kokonaan. Ikuinen suosikkini on kuitenkin Ylpeys ja ennakkoluulo. Ja nyt alkaa se vaikeaselkoinen osa.

Kaksi koulukaveriani (Kallion lukio, ilmaisutaito, taidehörhö, you know...) ovat aloittamassa Annoihin perustuvaa YouTube -sarjaa, johon he hakevat nyt näyttelijöitä. Olen tietenkin menossa koekuvauksiin, sillä miten voisin olla menemättä?! Projektissa tarina ja hahmot on modernisoitu nykypäivään ja se etenee Annan pitämänä videoblogina (jossa hän siis kuvaa itseään ja kavereitaan ja kertoo elämästään). Idea ei ole uusi, vaan YouTubessa on muutamiakin tällaisia sarjoja, mistä pääsemmekin... Jane Austeniin!

Kun kaverini ilmoittelivat projektistaan, he mainitsivat muutamia vastaavanlaisia sarjoja esimerkeiksi: Carmilla, Emma Approved sekä The Lizzie Bennet Diaries. Tästä Austeniin tutustuneet jo tietävätkin, mistä oikein intoilen tänään, mutta niille, jotka eivät tiedä:

(Ja minulta oikeasti kesti kolme ja puoli kappaletta päästä asiaan. Vähän on säälittävää.) Lizzie Bennet on siis Jane Austenin romaanin Ylpeys ja ennakkoluulo päähenkilö, ja kyseinen YouTube -sarja on tehty juuri kuvailemallani periaatteella: tarina ja henkilöt on siirretty nykypäivään ja se koostuu Lizzien videoblogeista. Yksi jakso on keskimäärin ehkä noin viisi minuuttia pitkä ja niitä on 100, plus kaksi bonusjaksoa, plus kolme spinoff -sarjaa.

Menkää. Katsomaan se. Heti. Aloitin eilen aikomuksenani todellakin vain aloittaa - katsoin 70 jaksoa. Tänään minun ei pitänyt todellakaan katsoa ollenkaan - katsoin loput 32 jaksoa. (Spinoffit sentään vielä odottavat.) Näyttelijät ovat erittäin taitavia, videot itkettävät ja naurattavat, ne ovat niin todentuntuisia, ja modernisointi on tehty äärimmäisen hyvin. Olen rakastunut! Sarja on kaiken kaikkiaan niin erittäin onnistunut että en tiedä mitä muuta vielä sanoisin. En osaa eritellä upeasta kokonaisuudesta yksittäisiä upeuden tekijöitä, kuten olen aiemminkin huomannut. Olen vain... huokaus. En ymmärrä miten olen voinut missata tämän aiemmin. (Vaikka et olisi lukenut Ylpeyttä ja ennakkoluuloa, voit silti nauttia The Lizzie Bennet Diariesista. Sarjan katsominen ei vaadi minkäänlaista alkuperäisen tarinan tuntemista, sillä tapahtumat esitetään aitoina, nyt tapahtuvina asioina.)

Seuraavana aikomuksenani on katsoa Carmilla, jonka Liberté on nyt katsonut. Ja ne spinoffit tietysti. Luultavasti katson myös Emma Approvedin. Jossain väleissä voisi yo-kirjoituksiinkin lukea (toissijaista). Aion vielä miina-ansoittaa tämän postauksen:

Toivottakaa minulle onnea koekuvauksiin! En malta odottaa. Olisi mahtavaa päästä mukaan tällaiseen projektiin, mutta jos en pääse, ei se mitään - voin aina katsoa sitä kunhan se alkaa ilmestyä!