Parin kiireisen päivän tauon jälkeen olen palannut blogimaratonin pariin! Sain kouluvuoteni pakettiin, joten nythän ei ole jäljellä enää mitään muuta tekemistä kuin lukea lisää kirjoja ja arvioida niitä blogissa, eikö? Käydään siis toimeen. Tänään vuorossa on Tessa Grattonin Blood Magic, jonka valitsin täysin sillä perusteella, että Tessa Gratton ja Maggie Stiefvater ovat ystäviä ja toistensa betalukijoita, eli kirjan täytyy olla ainakin kelvollinen.
Sillan ja hänen veljensä vanhemmat ovat kuolleet ja Sillan yrittäessä sopeutua elämään ilman heitä, hän löytää isänsä muistikirjan, joka avaa kokonaan uuden maailman ja kertoo salaisuuksia hänen isästään, joita hän ei olisi ikinä uskonut tai osannut odottaa. Sillan naapuriin muuttanut Nick sen sijaan saa huomata jo tietävänsä vaikka millaisia salaisuuksia, kun hän näkee Sillan hautausmaalla tekemässä veritaikoja.
Blood Magicissa on hyvin omalaatuinen tunnelma. Kirja on nykymaailmaan sijoittuva fantasiatarina, mutta sen tunnelma muistuttaa enemmän eeppistä fantasiaa, kuten Tolkienia tai Martinia. Osittainen raskaus kontrastoituu jännittävästi nuorten tavanomaiseen high school -elämään ja käyttämiin sanoihin, mutta toisaalta sopii äärimmäisen hyvin aavemaisiin hetkiin vanhalla hautausmaalla, kun Silla, Nick ja Sillan veli tutustuvat muistikirjan ja veritaikojen saloihin.
Kirjalla on kolme kertojaa: Silla, Nick ja Josephine. Josephinen osuudet ovat päiväkirjamerkintöjä, jotka alkavat ajalta kauan ennen meitä, mutta mitä pidemmälle ne edistyvät, sitä tiukemmin ne nivoutuvat yhteen nykyajan tapahtumien ja Sillan ja Nickin tarinan kanssa. Juoni on rakennettu huolella, ja jos yksi käänne olikin ennalta-arvattava, niin toinen ei missään nimessä ollut. Jännite kasvaa tasaisesti kohti loppua, missä vaiheessa tapahtumat käyvät hyvin erikoisiksi, mutta kuitenkin kirjan maailmaan sopiviksi. Vanhan hautausmaan tapahtumista on vaikea päästää irti kirjan loputtuakaan.
Silla on päähenkilönä helposti samastuttava ja uskottava. Hänen yrityksensä pitää kiinni vanhemmistaan ja koko traaginen tarina liittyen heidän kuolemaansa on koskettava, eikä Grattonia voi ainakaan syyttää siitä, että hän pelkäisi tappaa hahmojaan. Nick ei mielestäni ole yhtä onnistuneesti luotu hahmo, mutta hänkin palvelee tarkoituksensa ja loppua kohden tapahtuu merkittävää hahmokehitystä. Kaiken kaikkiaan olen luonut paljon heikomminkin luotuja esikoiskirjojen hahmoja.
Jos pidät taikuudesta, tragiikasta ja hautausmaista, tämä kirja on ehdottomasti sinua varten. Itsekin pidin siitä varsin paljon.
Neljä tähteä
Blood Magic myös kuittaa yhden kohdan HelMet 2017 -haasteesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti