Lisa Jenn Bigelow: Starting from Here. Amazon Publishing, 2012. S. 282.
Tämän kirjan nimi ja kansi puhuttelivat minua ehkä enemmän kuin itse tarina, mutta oli sekin ihan kiva.
Colbyn elämä ei mene kuin toiveunissa. Hänen äitinsä on kuollut, hänen isänsä on aina poissa, hänen melkein-tyttöystävänsä jätti hänet pojan takia, eikä koulukaan oikein suju. Colby on päättänyt, että tästä eteenpäin hän ei välitä enää, kun äkkiä hänen jalkoihinsa putoaa karkuteillä oleva koira, joka on törmännyt autoon. Colby ja hänen paras ystävänsä Van vievät koiran eläinlääkärille, ja Colby saa huomata, ettei välittämättä oleminen olekaan niin helppoa.
Starting from Here on lyhyt kirja, jossa tapahtuu paljon asioita. On Colbyn suru äidistään ja hankala suhde isäänsä, on sydänsurut ja uusi kiinnostava tyttö koulussa, on koira ja mukava eläinlääkäri, josta tulee Colbyn ystävä. Kuitenkin tarina onnistuu virtaamaan vaivattoman oloisesti eteenpäin eikä tunnu liian pakatulta. Mo, Colbyn koira, on aivan ihastuttava ja varastaa varmasti sinunkin sydämesi.
Minun oli vaikea samastua Colbyyn, mutta se ei varmasti päde kaikkiin kirjan lukijoihin. Colby on impulsiivinen, paljon omassa päässään ja omissa vaikeuksissaan aikaa viettävä teinityttö, ja se on varmasti monille tuttua. Häntä ei kiinnosta koulumenestys, vaan, se kuinka paljon työvuoroja hän ehtii viikossa tehdä, että saisi enemmän rahaa. Hänellä on vaikea suhde isäänsä, joka on rekkakuski ja sen vuoksi enemmän poissa kotoa kuin kotona. Mikään näistä asioista ei erityisesti resonoi minun sielussani, ja minusta Colby oli toisinaan hieman rasittava, mutta uskon, että monet näkevät Colbyssa itsensä.
Kirjan eri sivujuonet aina romanssista eläinlääkäriin sopivat hyvin toistensa lomaan ja antavat kokonaisvaltaisen kuvan Colbyn elämästä. Tylsäksi tai tapahtumattomaksi kirja ei missään vaiheessa jää, ja se on melko nopealukuinen. Päähenkilöt eivät ole maailman miellyttävimpiä ihmisiä, mutta he kehittyvät tarinan aikana, eikä kukaan jää tylsän yksiulotteiseksi. Starting from Here toimii myös hyvänä muistutuksena siitä, että anteeksipyytäminen on harvoin liian myöhäistä, ja virheitään voi korjata silloinkin, kun ne tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.
Kolme ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti