"Nyt tulee minun keväthuutoni!"

Vuosittaisen kevätintoilun aika! Tänä vuonna talvi jäi täällä eteläisessä Suomessa vähintäänkin säälittäväksi ja jo helmikuussa alkoi näkyä selviä kevään merkkejä. Viime päivät ovat kuitenkin lopullisesti vakuuttaneet minut! Aurinko paistaa, lämpötilat lähentelevät kymmentä astetta ja viimeisetkin lumikasat pihasta alkavat näyttää melko olemattomilta.

Olen niin onnellinen:)

Olin eilen iltapäivällä äidin kanssa kävelyllä.

Ja oli niin kaunista.

Joka paikassa oli pajunkissoja

 ja aurinko paistoi niin että tavallinen purokin näytti kauniilta ja keväiseltä.

Palmusunnuntaihin on vielä aikaa,

mutta pajunkissat puhuvat keväästä ja lämpimästä.

Jopa enemmän kuin aurinko ja sininen taivas.

P.S. Kuka tunnistaa otsikon lainauksen? Ensimmäiselle tunnistajalle, joka kertoo oivalluksensa kommenteissa, lähetän keväisen tuulahduksen saattelemana onnittelut ja ylpeän hymyn, ja kaikille muille suosittelen sydämestäni kyseisen kirjan lukemista. Vaikka tuntisit sen entuudestaan, palaa sen pariin. Erityisesti näin keväällä.