Oman hyllyn unohdetut: Kiltti tyttö

Kiltti tyttö pisti silmiini pian ilmestyttyään ja olin siis himoinnut sitä jo hyvän aikaa ostaessani sen syntymäpäivälahjakortilla. Lukeminen venyi vielä lähes puoli vuotta, mutta nyt hiihtolomalle lähtiessäni tunsin, että on oikea aika. Sain aika erilaisen kirjan kuin olin odottanut.

Nick Dunnen ja hänen vaimonsa Amyn viisivuotinen avioliitto ei ole ollut ruusuilla tanssimista ja kun Nick hääpäivänä löytää talon tyhjiltään ja olohuoneen kaaoksen vallasta, hän tietää olevansa pulassa. Mitä pidemmälle tutkinta etenee, sitä syyllisemmältä Nick näyttää - mutta jos hän ei ollutkaan vaimonsa katoamisesta vastuussa, niin kuka sitten? Ja miten Nick voisi ikinä todistaa syyttömyytensä? Ainut vaihtoehto: löydä Amy.

Kiltti tyttö on erinomaisesti kirjoitettu trilleri. Nick ja Amy antavat niin täysin erilaiset kuvat toisistaan ja heidän yhteisestä elämästään, että lukijan mielenkiinto ja kirjan intensiteetti pysyvät jatkuvasti yllä, vaikka puoleen väliin saakka tapaus näyttää läpihuutojutulta. Siitä ei kuitenkaan sen enempää, sillä puolessa välissä lukijalle paljastuu yksi suurimmista ja nerokkaimmista juonenkäänteistä joihin muistan ikinä törmänneeni - ja oikeastaan siitä koko kirja vasta alkaa.

Kirjan yleistunnelma, varsinkin loppupuoliskolla, on melko synkkä ja ahdistava ja yleisesti koko kirja on aika kammottava - siis juonen ja hahmojen osalta, ei laadun. Karmivuus pysyy kuitenkin siinä määrin hyvän maun rajoissa, ettei se ainakaan minulle ollut missään vaiheessa liikaa. Lopussa sitä kylläkin kärsii täydellisestä epäluottamuksesta ihmiskuntaa kohtaan, "Lue tämä ja pysy sinkkuna", kuten takakannessakin sanotaan.

Nick ja Amy ovat kirjan kertojat ja kuten jo kerroinkin, he ovat hyvin erikoiset ja pelottavatkin. Lopussa ainakin minä huomasin, että mielipiteeni heistä olivat kääntyneet ylösalaisin alkuun verrattuna. He ovat kuitenkin molemmat moniulotteisia, eikä yksipuolisuus vaivaa kirjan muitakaan vähääkään merkittäviä hahmoja. Erityisesti pidin Nickin siskosta Gosta. Hänen jalat maassa -olemuksensa oli lohduttava kaiken sen hulluuden keskellä.

Odotin melko tavanomaista dekkaria, sain erittäin vakavasti otettavan trillerin. Vaikka sen ihmiskuva on synkkä, se ei ole toivoton ja pidin lopusta. Se oli hyvin epätavanomainen ja jätti jokseenkin vainoharhaisen olon, mutta istui koko muun kirjan tyyliin kuin hansikas käteen. Erityisesti Nickin viimeinen repliikki on minusta täydellinen. Nyt en malta odottaa pääseväni lukemaan Gillian Flynnin muutakin tuotantoa, josta erityisesti minua kiinnostaa Paha paikka.

Viisi tähteä.
Gillian Flynn: Kiltti tyttö. WSOY, 2013. S. 444. Alkuperäisteos julkaistu englanniksi nimellä Gone Girl vuonna 2012.

Olen nähnyt paljon kommentteja viime vuonna ulos tulleesta elokuvasta, vaikka en ole sitä vielä nähnyt. Niissä kuitenkin monessa sanotaan, että "se on kaikki kuvitelmaa" - ilmeisesti elokuvan voi tulkita niin. Jos olet nähnyt elokuvan ja tulkinnut sen niin, anna minun korjata: se ei todellakaan ole sen paremmin Nickin kuin Amynkään kuvitelmaa, vaan totisinta totta. Fiktiivisessä maailmassa tietenkin.

Sain myös kuitattua jälleen yhden kohdan HelMetin haasteesta:) saldo tällä hetkellä 21/50.

Ja jotta tämä postaus olisi vielä vähän pidempi sen jälkeen kun se on jo oikeastaan loppunut, tässä on linkki Libertén tämänkertaiseen Oman hyllyn unohdetut -postaukseen.