Leigh Bardugo: Ruin and Rising. Indigo, 2014. S. 350.Pakko heti alkuun tunnustaa, että Ruin and Rising ei ollut kovin mieleenpainuva kirja. Yritän kuitenkin jotain sanoa.
Arvio sisältää spoilereita sarjan edellisistä osista.
Alina Starkov on menettänyt voimansa ja joutuu leikkimään pyhimystä Apparatin maanalaisessa bunkkerissa. Hän janoaa päästä metsästämään myyttistä tulilintua, sillä vain kolmas Morozovan vahventajista voi tehdä hänestä riittävän voimakkaan päihittämään Darklingin, joka nyt istuu Ravkan valtaistuimella. Jahdin käynnistyttyä Alina kuitenkin oppii lisää maansa ja sen merkittävien henkilöiden historiasta, ja joutuu lopulta elämänsä vaikeimman valinnan eteen.
Siinä missä Siege and Stormissa kaikki oli kohdallaan, Ruin and Risingissa kaikki tuntuu olevan hieman sivussa maalista. Kirja käynnistyy hitaasti, Nikolai esiintyy aivan liian vähän, juoni ei tunnu osaavan päättää mihin keskittyä, ja naispari on mutta hekin esiintyvät aivan liian vähän.
Trilogian mittaan paljastuvan historian palapelin viimeiset palaset ovat ehdottomasti tämän kirjan parasta antia. Ne pitävät mukanaan aivan lopun yllättäville juonenkäänteille saakka, ja loksahtavat lopulta paikalleen erinomaisen hyvin. Monet hyvät sivuhahmot, erityisesti suosikkini Nikolai, sen sijaan jäävät paitsioon tässä kirjassa, ja vaikka loppuratkaisu on kelvollinen, on se hieman ennalta-arvattava.
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että Ruin and Rising jää auttamatta edeltäjänsä varjoon. Siinä on ainekset upeaan viimeiseen osaan, mutta niitä on annosteltu väärässä suhteessa. Enemmän Nikolaita ja naispareja, vähemmän viivytteleviä epämääräisiä juonikuvioita, joiden merkitys loppuratkaisun kannalta on minimaalinen.
Kaksi ja puoli tähteä
