Söpöjä jouluromansseja HLBT+ hahmoilla? Kyllä kiitos!
If the Fates Allow sisältää viisi joulunovellia, joista löytyy niin uuden rakkauden vaaleanpunaisuutta, vanhan ihastuksen uusi mahdollisuus, amorin apulaisena toimimista, vakiintuneen suhteen odotuksia kuin menetyksen surua ja uutta toivoa. Kokonaisuus on erittäin toimiva kaikki tarinat ovat erilaisia, mutta tukevat toisiaan mainiosti. Sanon nyt sanasen joka tarinasta erikseen.
Gracious Living Magazine Says It Has to Be a Live Tree
Kirjan esipuheen perusteella tämä on jatkoa jollekin toiselle, aiemmalle novellille samalta kirjoittajalta. Hahmot kuitenkin esitellään riittävän hyvin, eikä minulle tullut lainkaan sellainen olo, että saisin tarinasta irti enemmän jos tuntisin heidät jo entuudestaan. Marcus, tarinan päähenkilö on liikuttavan samastuttava tarpeessaan luoda täydellinen joulu itselleen ja poikaystävälleen, ja hänen yrityksensä mennessä hieman liiallisen puolelle hänelle voi lähinnä nauraa hyväntahtoisesti. Myös Marcuksen isoäidin ystävät, Do-Nothingsit, ovat ihastuttavan aitoja vanhoja tätejä. Novelli on mukavan kevyt aloitus kokoelmalle, joskin hieman mitäänsanomaton.
True North
WNBA:n eli Amerikan naisten koripallon tähti Shay Allen palaa pitkästä aikaa jouluksi kotiin Montanaan korjaamaan suhdetta vanhempiinsa ja nauttimaan muutamasta lomapäivästä. Vanhan ihastuksen Millan nostattaessa kuitenkin taas tunnemyrskyn pintaan loma piteneekin, ja Shay joutuu päättämään, mitä tehdä asian suhteen - vai tehdäkö mitään.
True North on perinteinen, söpö "paluu kotikaupunkiin" -tarina, joskin siihen on mukavasti sisällytetty variaatiota tekemällä päähenkilöstä tummaihoinen ja tietenkin lesbo. Tarinassa on myös vahvistettu biseksuaalinen hahmo. Se on herttainen ja hauska lukea, mutta jää ensimmäisen tarinan tavoin antologian mitäänsanomattomammalle puolelle.
Last Call at the Casa Blanca Bar & Grille
Tämä tarina alkaa hieman tylsästi, mutta on lopulta rakennettu hyvin. Töiden loputtua Jack viettää joulua yksin antaen jalkojensa kuljettaa pitkin Los Angelesin katuja ja päätyen lopulta vanhaan kantapaikkaansa, jossa hän vastentahtoisesti purkaa sydäntään uudelle, mysteeriselle baarimikolle. Lukija oppii jatkuvasti lisää Jackistä ja siitä miksi hän on yksin, miksi hän on juuri Casa Blancassa. Baarimikko tarjoaa kuuntelevan korvan ja lohduttavan olkapään, ja tarinan loppuratkaisu jättää miellyttävän jännittyneen tunteen. En halua pilata loppua kenellekään, mutta se on aika makea.
Halfway Home
Averyn elämä ei mene muutenkaan putkeen, ja kaiken huipuksi hän lähes ajaa pienen mutta raivokkaan kulkukoiran yli myöhään illalla. Vain yksi eläinsuoja on enää auki, ja Avery lähtee kiikuttamaan pikku demonia sinne. Koiran ottaa vastaan kauniisti hymyilevä Grace, ja kun tämä seuraavana päivänä soittaa ja pyytää Averya avuksi pikku Rudyn kouluttamisessa, ei vastausta tarvitse miettiä kahdesti. Aika on kuitenkin käymässä vähiin, sillä eläinsuojan rahoitus on vähissä ja saattaa loppua pian kokonaan.
Tämä oli ehdottomasti suosikkitarinani näistä viidestä. Vaikka Avery varsinkin alussa on aika ärsyttävä, on tarina aivan käsittämättömän söpö ja ilahduttava. Grace on ihana, ja kuka nyt ei pitäisi rescue-koirista! Tässä on melko lailla täydellisen romanssin ainekset, ja melko lailla täydellisesti se on toteutettukin. Averyn hahmokehitys on huomattavaa, koirat ovat ihania ja romanssi toimii. Myös tämän tarinan lopusta jää mukava jouluihmeen tuntu.
Shelved
Kokoelman viimeisessä tarinassa on elementtejä, jotka toimivat, ja elementtejä, jotka eivät toimi. Päähenkilö Karina on suloinen ja moniulotteinen hahmo, ja hänen rakkautensa kirjoihin ja kyvyttömyytensä toimia ihastuksensa kanssa ovat äärimmäisen samastuttavia piirteitä. Pidin myös siitä, että tarinassa mainitaan useita hyviä HLBT+ kirjasusoituksia kuin ohimennen. Karina on siis nuori kirjastonhoitaja ja päättää tehdä eronneesta sedästään ja leskeksi jääneestä kirjaston asiakkaasta pariskunnan joulun hengessä. Karinan amorleikki on huvittavaa, kuten on myös tarinan loppuratkaisu, mutta mielestäni se vie fokuksen väärään paikkaan - tai novellin pitäisi olla kirja. Olisin nimittäin halunnut kuulla paljon paljon enemmän Karinan omasta jouluromanssista, ja se jäi mielestäni epäreilusti taka-alalle. Shelved on silti paremmasta päästä tämän kokoelman tarinoita.
Tämä kokonaisuus toimii hyvin ja on sydäntälämmittävää luettavaa. Siinä on sama ihana joulutunnelma kuin Let It Snowssa, mutta se on parempi - onhan se gay, ja kaikki päähenkilöt ovat kivoja.
Neljä ja puoli tähteä, ja yksi kohta HelMetin 2016-haasteesta!
