Jaye Robin Brown:
Georgia Peaches and Other Forbidden Fruit. HarperTeen, 2016. S. 420. Tiedoston koko: 1516KB
YA Pride (entinen Gay YA) esitteli minut tällekin kirjalle sen ilmestyessä. Kirja tyttörakkaudesta ja uskosta? Tiesin heti, että tämän halusin lukea. Se oli Kindle-alennuksessa vähän aikaa sitten, ja niinpä ostin e-kirjan.
Georgia Peaches oli sitä mitä oli luvattu, mutta myös aika paljon kaikkea muuta.
Joanna Gordon on atlantalainen papin tytär, tunnustava kristitty ja lesbo. Tämä ei ole ongelma, kunnes isän mennessä uudestaan naimisiin Joannan on pakko muuttaa tämän mukana vanhoilliseen Romen pikkukaupunkiin ja isä tahtoo tehdä hyvän vaikutelman uusiin appivanhempiinsa. Niinpä hän pyytää Joannaa piilottamaan homoutensa - Joannalla on vain kymmenen kuukautta lukiosta valmistumiseen ja siihen, kun hän taas lähtee Romesta. Joanna suostuu vastahakoisesti, ja saa vastineeksi oman radio-ohjelman isänsä radioseurakunnassa. Lupauksen pitäminen muuttuu kuitenkin vaikeaksi, kun Joanna tapaa uudessa koulussaan Mary Carlson Baileyn, joka herättää hänessä ennennäkemättömiä tunteita.
En oikein edes tiedä, mistä aloittaa. Jos aloitan hyvistä uutisista? Niistä on aina kivempi puhua.
HLBT+ piireissä uskonto on ymmärrettävästi monille vaikea aihe ja uskontoa kohtaan on laajalti hyvin negatiivisia tunteita. Niinpä se ei yleensä esiinny meidän kirjallisuudessammekaan, ellei sitten pahiksena. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskovaisia sateenkaari-ihmisiä olisi, minä heidän joukossaan. Niinpä Joanna sai minut tuntemaan itseni todella nähdyksi - tässä yhteisössä, jossa harvoin uskallaan puhua uskonnosta mitään, sainkin äkkiä tilan jossa näin itseni paperilla. Joannalla on todella hyviä ajatuksia sateenkaari-identiteetin ja uskonnon yhdistämisestä sekä ihmisistä, jotka käyttävät uskontoa vihansa välineenä. Uskonto on vain normaali osa Joannan elämää, eikä sitä mielestäni kirjassa tuputeta tai saarnata. Tämä oli minulle äärimmäisen tärkeä kirjan osa-alue, ja sen ajatteleminenkin saa oloni edelleen kevyeksi ja turvalliseksi.
Toinen kirjan hyvä puoli on se, miten romanssi on kirjoitettu. Itse romanssijuoneen liittyy monia ärsyttäviä ominaisuuksia, mutta romanssin rakentumisen jännitys ja sähköisyys viehätti minua siksi, että itse en ole viime aikoina onnistunut vastaavaa kirjoittamaan. Tätä lukiessani koin, että tässä on se, mitä olen etsinyt ja hakenut, onnistuneesti toteutettuna. Saatan palata kirjan pariin vielä ihan vain muistiinpanoja tehdäkseni.
Sitten pääsemmekin huonoihin uutisiin. Niitäkin on pääasiassa kaksi. Ensin tahdon puhua Danasta, sillä hän oli minulle todella vaikea sulattaa.
Tästä eteenpäin arvio sisältää spoilereita.
Dana on Joannan paras ystävä Atlantasta, ja heidän pitkää ystävyyttään ja läheisiä välejään painotetaan kirjassa paljon. Dana on kuitenkin käsittämätön kusipää, joka jatkuvasti pettää Joannan luottamuksen, haukkuu häntä pelkuriksi ja saamattomaksi ja tylsäksi, ei ota vastuuta omista typeryyksistään ja aina kun
Dana tekee tai sanoo jotain ilkeää,
Joanna on se, joka päätyy pyytämään anteeksi. Lienee tarpeetonta sanoa, että tämä ei ole ystävyyttä, vaikka se sellaisena sitkeästi esitetään. Odotin, että Joannalta olisi jossain vaiheessa mennyt hermot Danaan ja heidän ystävyytensä olisi loppunut, mutta sen sijaan hän saakin pelastaa Danan vankilasta, tulee väkisin suudelluksi bileissä (siitä lisää tuonnempana) ja saa koko kirjan aikana
yhden hyvän neuvon/ystävyyden teon Danalta. En pysty ymmärtämään, miten tällainen toksinen suhde on kaupattu ystävyytenä ensin betalukijoille, sitten kirjallisuusagentille, kustannustoimittajalle, oikolukijoille...
Toiseksi kirjan juoni on pakattu täyteen kaikilla mahdollisilla kiusallisia tilanteita tuottavilla kliseillä, jotka ovat kaiken lisäksi huonosti perusteltuja. Koko kirjan alkuasetelma, jossa Joannan isä pyytää häntä pitämään identiteettinsä piilossa seuraavan vuoden ajan, on todella ongelmallinen ja epäuskottava. Isän kerrotaan aina olleen hyväksyvä ja rakastava, ja se, että hän nyt äkkiä pyytääkin Joannalta jotain näin massiivisen problemaattista, ei tue tätä narratiivia. Tämän jälkeen onglemat sen kuin kasautuvat: Joanna ihastuu paikalliseen tyttöön, aloittaa kielletyn suhteen tämän kanssa, ei kerro tälle menneisyydestään ulkona kaapista vaan teeskentelee kokematonta, tyttö vihaa valehtelijoita, haluaa tulla kaapista yhdessä Joannan kanssa, Joanna ei voi eikä tahdo selittää miksi, Joannan äitipuoli tulee raskaaksi ja keskenmenouhan jälkeen kaikki stressi ja järkytykset kielletään häneltä, Joanna eroaa tytöstä selittämättä miksi, tyttö aloittaa uuden suhteen, uusi tyttöystävä löytää kuvia Joannan ja Danan typerästä suudelmasta ja paljastaa Joannan valheet... En varmaan edes muistanut kaikkea. Kirja on järkyttävä sekasotku asioita jotka tekevät Joannan tilanteen aina vain hankalammaksi ja hankalammaksi. Jossain vaiheessa jo melkein jätin kirjan kesken, sillä en kerta kaikkiaan nähnyt tilanteesta mitään tietä ulos, enkä halunnut lukea maailmanhistorian kiusallisinta showdownia.
Palatakseni vielä muutamaan hyvään asiaan. Uskomatonta kyllä, Joannan mahdoton tilanne ratkeaa lopulta suhteellisen kivuttomasti. En ollut uskoa silmiäni, kun luin loppua, ja kaikki sujuukin ilman kovin suurta draamaa. Isä ja äitipuoli tulevat järkiinsä ja antavat Joannan tulla kaapista, mikä helpottaa tilannetta huomattavasti. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että koko kirjan juoni on rakennettu hyvin hataralle perustalle, ja tämän perustan epäuskottavuus pahentaa juonen ärsyttävyyttä. Toinen pienempi plussa kirjalle oli ehdottomasti Elizabeth, Joannan uusi äitipuoli. Hänet esitellään (Joannan epäluotettavalla kertojaäänellä) pinnallisena, rahan perässä olevana, typeränä tyttösenä, mutta kirjan kuluessa hän todistaa olevansa aivan toisenlainen, ja lopulta Joannankin on se pakko hyväksyä. En erityisemmin pitänyt siitä, miten inhottavasti Joanna suhtautuu Elizabethiin suurimman osan kirjasta, mutta hänen kasvutarinansa tässä suhteessa on hyvä.
Hyvien puolien ansiosta kirja yltää kuitenkin kolmeen tähteen.
