Ennennäkemätön, uskomaton: Illuminae

Amie Kaufman & Jay Kristoff: Illuminae. The Illuminae Files_01. Rock the Boat, 2015. S. 599

Yksi suosikki kirjaihmisiäni on Paper Fury. Seuraan häntä niin Twitterissä (koko sivuston parhaat kirja- ja kirjoittamisjutut), Instagramissa (kauneimmat kirjakuvat + edelleen parhaat jutut) kuin Goodreadsissa (viihdyttävimmät kirja-arviot), ja luen toisinaan hänen blogiaan (all of the above). Paper Fury on loistotyyppi, ja hänellä on myös melko samanlainen kirjamaku kuin minulla, joten luotan hänen suosituksiinsa. Niinpä lainasin Illuminaen tietämättä siitä mitään muuta kuin sen, että Paper Fury sanoi sen olevan erinomainen.

Illuminaesta ei voi puhua näyttämättä sitä myös. Tämä postaus sisältää siis useita kuvia kirjan sisältä. En suosittele lukemaan kuvissa näkyvää tekstiä, sillä en katsonut mitä sivuja kuvasin, enkä tiedä onko kuvissa spoilereita - ne ovat mukana vain tuomassa esiin tämän kirjan erikoislaatuisuutta.

Eri lähteistä kootut tiedostot kertovat kahden kerenzalaisen teinin tarinan alkaen heidän kotiplaneettansa tuhosta. Ezran ja Kadyn tarina tuodaan lukijan ulottuville pikaviesteinä, nauhoitettuina keskusteluina, sähköposteina, aluksen sisäisinä tiedotteina, tekoälyn datana, valvontakameran transkripteinä ja sotilasraportteina. Ison, kilpailevan korporaation hyökätessä laittomalle kaivosplaneetalle asukkaat joutuvat pakenemaan kolmelle lähistöllä olleelle isommalle alukselle: Hypatialle, Copernicukselle ja Alexanderille. Taistelusta selvinnyt hyökkääjäalus lähtee ajamaan selviytyjiä takaa hiljentääkseen heidät lopullisesti, ja Alexanderin tekoälyn taistelussa kärsimät vahingot hidastavat pakoa merkittävästi. Kadyn hakkeroidessa tietään alusten salatuimpiin tietoverkostoihin ja Ezran harjoitellessa taistelupilotin uraa varten, Copernicuksella tapahtuu kuitenkin odottamattomia, ja pian nuoret saavat taistella henkensä puolesta - omiaan vastaan.

On suoraan myönnettävä, että puolet Illuminaen charmista tulee sen erikoisesta visuaalisesta ilmeestä ja epätavallisesta tarinankerrontatavasta. Tarinanakin se on hyvä, mutta jos se olisi kirjoitettu kuten kirjat tavallisesti, se olisi vain yksi nuorten aikuisten scifikirja muiden joukossa. Tällaisenaan se ei sitä kuitenkaan ole. Illuminae on mieletön visuaalinen ja tarinankerronnallinen taideteos, jonka tekijät ovat onnistuneesti uudelleenajatelleet sen, mitä kirja voi olla. Ainut miinus mikä formaatista aiheutuu on se, että ainakin minun oli vaikeampi muodostaa suhdetta

hahmoihin kuin normaalisti. Kenties parhaiten lukija pääsee tutustumaan psykoottiseen tekoälyyn, jonka kertomana esitetään pitkiä pätkiä etenkin kirjan loppupuolelta. Myös Kady ja Ezra tulevat lopulta lukijalle tutuiksi etenkin chattilogien kautta, mutta se kestää kauemmin kuin tavallisessa kirjassa.

Kadyn, Ezran ja tekoälyn lisäksi tarinassa on runsaasti muitakin toimijoita, eikä kirja välttämättä olisi kärsinyt hahmolistasta alussa tai lopussa. Kaikilla on kuitenkin onneksi toisistaan erottuvat nimet. Hahmojen erottamista auttaa

myös se, että he liittyvät tiiviisti omiin aluksiinsa: Ezra ja kaikki UTA:n sotilashenkilöt ovat Alexanderilla, kun taas Kady, tutkijat ja hakkerit ovat pääasiassa Hypatialla. Ja sitä paitsi, mitä pidemmälle kirja etenee, sitä vähemmän hahmoja lukijalla on muistettavana: nämä kirjoittajat eivät todellakaan pelkää käyttää kirvestä kun sitä tarvitaan.

Kirjan juonessa ei ole mitään mahdottoman yllättävää tai erikoista, mutta jännitettä pidetään yllä loistavasti. Viimeisilläkin epätoivon täyttämillä hetkillä mielenkiinto pysyy yllä.

Rakastan myös juonen ja hahmojen moraalisen harmauden aluetta, jolla hyvin iso osa kirjasta liikkuu: mikä on oikein ja armollista, mikä on ihmiselämän arvo, mitä tehdä kun on vain huonoja vaihtoehtoja. Näiltä tiimoilta nähdään myös runsaasti hyvää hahmokehitystä. Etenkin Ezra pitää tässä nostaa jalustalle, sillä alussa hän ärsytti minua suunnattomasti, mutta suhteellisen nopeasti huomasinkin jo pitäväni hänestä.

Seuraavaksi aion puhua kirjan loppuratkaisusta, eli spoilereita tulossa

Minun on aina vaikea sulattaa sitä, jos jo pitkältä on ollut kohtuullisen selvää että päähenkilö kuolee, olen tehnyt asian kanssa rauhan, suorastaan odotan tätä poikkeuksellista ratkaisua, ja sitten hän ei jonkun ihmeen kaupalla kuolekaan. What kind of bullshit is that?! Toisaalta halusin itkeä onnesta, kun Hypatia palasi kaikesta huolimatta takaisin noutamaan kuolevaa Kadya, mutta toisaalta tunsin oloni petetyksi, sillä Kadyn piti olla mennyttä. En tiedä. Tällaiseen on aina vaikea suhtautua. Tosin viimeinen keskustelu Kadyn ja BeiTechin toimitusjohtajan välillä on niin eeppinen, että ehkä se oli sen arvoista.

Spoilerit ohi

Lopuksi täytyy vielä sanoa noista pienistä mustista ruuduista joita näkyy monella sivulla kuvissakin. Ne ovat sensuroituja kirosanoja. Yksi parhaista viihdykkeistä, joita tämä kirja tarjosi, oli joka kohdassa miettiä, mikä kirosana mustan alta löytyisi.

Illuminae on niitä kirjoja, joista ei kerta kaikkiaan löydy mitään moitittavaa. Siispä selvät viisi tähteä.

Sain kaksi kohtaa HelMetin 2017- ja yhden kohdan 2018-haasteesta!