Hautausmaa ja high school: Blood Magic

Tessa Gratton: Blood Magic. Doubleday, 2011. S. 405

Parin kiireisen päivän tauon jälkeen olen palannut blogimaratonin pariin! Sain kouluvuoteni pakettiin, joten nythän ei ole jäljellä enää mitään muuta tekemistä kuin lukea lisää kirjoja ja arvioida niitä blogissa, eikö? Käydään siis toimeen. Tänään vuorossa on Tessa Grattonin Blood Magic, jonka valitsin täysin sillä perusteella, että Tessa Gratton ja Maggie Stiefvater ovat ystäviä ja toistensa betalukijoita, eli kirjan täytyy olla ainakin kelvollinen.

Sillan ja hänen veljensä vanhemmat ovat kuolleet ja Sillan yrittäessä sopeutua elämään ilman heitä, hän löytää isänsä muistikirjan, joka avaa kokonaan uuden maailman ja kertoo salaisuuksia hänen isästään, joita hän ei olisi ikinä uskonut tai osannut odottaa. Sillan naapuriin muuttanut Nick sen sijaan saa huomata jo tietävänsä vaikka millaisia salaisuuksia, kun hän näkee Sillan hautausmaalla tekemässä veritaikoja.

Blood Magicissa on hyvin omalaatuinen tunnelma. Kirja on nykymaailmaan sijoittuva fantasiatarina, mutta sen tunnelma muistuttaa enemmän eeppistä fantasiaa, kuten Tolkienia tai Martinia. Osittainen raskaus kontrastoituu jännittävästi nuorten tavanomaiseen high school -elämään ja käyttämiin sanoihin, mutta toisaalta sopii äärimmäisen hyvin aavemaisiin hetkiin vanhalla hautausmaalla, kun Silla, Nick ja Sillan veli tutustuvat muistikirjan ja veritaikojen saloihin.

Kirjalla on kolme kertojaa: Silla, Nick ja Josephine. Josephinen osuudet ovat päiväkirjamerkintöjä, jotka alkavat ajalta kauan ennen meitä, mutta mitä pidemmälle ne edistyvät, sitä tiukemmin ne nivoutuvat yhteen nykyajan tapahtumien ja Sillan ja Nickin tarinan kanssa. Juoni on rakennettu huolella, ja jos yksi käänne olikin ennalta-arvattava, niin toinen ei missään nimessä ollut. Jännite kasvaa tasaisesti kohti loppua, missä vaiheessa tapahtumat käyvät hyvin erikoisiksi, mutta kuitenkin kirjan maailmaan sopiviksi. Vanhan hautausmaan tapahtumista on vaikea päästää irti kirjan loputtuakaan.

Silla on päähenkilönä helposti samastuttava ja uskottava. Hänen yrityksensä pitää kiinni vanhemmistaan ja koko traaginen tarina liittyen heidän kuolemaansa on koskettava, eikä Grattonia voi ainakaan syyttää siitä, että hän pelkäisi tappaa hahmojaan. Nick ei mielestäni ole yhtä onnistuneesti luotu hahmo, mutta hänkin palvelee tarkoituksensa ja loppua kohden tapahtuu merkittävää hahmokehitystä. Kaiken kaikkiaan olen luonut paljon heikomminkin luotuja esikoiskirjojen hahmoja.

Jos pidät taikuudesta, tragiikasta ja hautausmaista, tämä kirja on ehdottomasti sinua varten. Itsekin pidin siitä varsin paljon.

Neljä tähteä

Blood Magic myös kuittaa yhden kohdan HelMet 2017 -haasteesta!

Ylioppilaslahjaksi toivottua ja saatua

Jatkamme siis edelleen vuoden 2015 kirjoilla. Pyysin ylioppilaslahjaksi neljää kirjaa, joista kaksi on tässä postauksessa. Kolmas on seuraavassa ja neljättä en ehtinyt lukea ennen Englantiin lähtöäni. Täällä olen myös ehtinyt lukea melko vähän, töiden takia ja siksi, että olen aloittanut pääsykokeisiin lukemisen.

Pitkän linjan lukijat tietävät rakkaudestani Jane Austeniin ja muistavat ehkä postauksen, jossa intoilin Youtube-sarjasta The Lizzie Bennet Diaries. The Secret Diary of Lizzie Bennet on websarjan kumppani, jossa fanit pääsevät sukeltamaan syvemmälle sarjan tapahtumiin, saavat enemmän tietoa ja henkilökohtaisemman tason paljastuksia. Se on myös mainio modernisaatio romaanista Ylpeys ja ennakkoluulo.

Tämä on viides formaatti, jossa kulutan tätä tarinaa. Aivan ensimmäisenä näin BBC:n kuusiosaisen tv-sarjan, jota tähdittävät Jennifer Ehle ja Colin Firth. Seuraavaksi näin elokuvaversion, jonka pääosassa on Keira Knightley. Niin paljon kuin häntä rakastankin, pidän silti tv-sarjaa elokuvaa parempana. Elokuvan jälkeen luin alkuperäisen kirjan, ja sen jälkeen katsoin websarjan. Nyt olen lukenut websarjan pohjalta tehdyn kirjan. Tämä on luultavasti ainut tarina koskaan, jota olen päässyt tarkastelemaan näin monelta eri kantilta.

Päiväkirja yltää edeltäjiensä rimalle kevyesti. Se on älykkäästi ja hauskasti kirjoitettu ja ihana lisä websarjalle. Hahmot pitävät websarjassa saamansa äänen ja alkuperäistarinassa saamansa persoonallisuuden, mutta henkilökohtaisempi näkökulma tekee heistä syvällisempiä. Kaikki käänteet ja tapahtumat, joita sarjassa ei käsitellä, nähdä tai ohitetaan nopeasti, tulevat päiväkirjassa esiin.

Alussa kirja tuntuu hieman hakevan tyyliään. Sen on tarkoitus olla Lizzien henkilökohtainen päiväkirja, mutta joissain kohdissa se kuulostaa enemmän yleisölle kirjoitetulta. Tämä ongelma kuitenkin jää taakse ennen puoltaväliä. En voi sanoa, että mikään muu tässä kirjassa olisi häirinnyt minua. Katsoin websarjan vastikään uudestaan, ja minun nähdäkseni aika- ja tapahtumajärjestys piti. Eli jos et ole katsonut sarjaa, voi sarjan ja kirjan hyvin katsoa ja lukea yhtä aikaa. Kirjan voi lukea myös erillisenä, mutta Lizzie puhuu päiväkirjassaan sarjasta niin paljon, että minusta kirjasta saa eniten irti tuntiessaan myös tarinan audiovisuaalisen puolen.

The Secret Diary of Lizzie Bennet oli kaikkea mitä odotin ja enemmän. Websarjan ja/tai Jane Austenin faneille tämä on must-read; muillekin suosittelen lämpimästi. En tiedä, mitä enempää sanoisin. Olen niin iloinen, että sain tämän kirjan käsiini.

Bernie Su ja Kate Rorick: The Secret Diary of Lizzie Bennet. Simon & Schuster, 2014. S. 377.

Saan tällä kirjalla myös yhden vaikean kohdan HelMetin 2015-haasteesta!

Viime lokakuussa ilmestyi kirja nimeltä The Anatomy of Curiosity - kolmen pienoisromaanin kokoelma, joka sisältää myös kirjoittajiensa kuvaukset kyseisten teosten kirjoittamisprosessista. Sitä edelsi tämä kirja: The Curiosities: A Collection of Stories. (Sitä taas edelsi heidän yhteinen tarinabloginsa Merry Sisters of Fate.)  Pyysin yo-lahjaksi molempia kirjoja, sillä eräs kirjailijoista on rakas Maggie Stiefvaterini, ja kaksi muuta ovat hänen hyviä ystäviään niin työssä kuin muussa elämässä, joten olin kiinnostunut tutustumaan heidänkin teksteihinsä.

Tämä postaus on viikkokausia myöhässä, sillä en osaa laittaa ajatuksiani tästä kirjasta sanoiksi. Pidin siitä hirveän paljon. Stiefvaterilla, Grattonilla ja Yovanoffilla on kaikilla oma, tunnistettava tyylinsä ja tyylilajinsa, mutta kirjassa on silti yhtenäinen tunnelma. Jokaiseen tekstiin tuo kiinnostavan lisän kirjailijoiden kommentit niin tarinan alussa kuin sen marginaaleissa. Tarinat ovat täynnä erikoisuuksia, pieniä ja suuria kummallisuuksia, curiosities, ja joskus loppu kääntää kaiken päälaelleen. On lyhyitä ja pitkiä tarinoita, on scifiä ja fantasiaa ja nykyaikaa, on lohikäärmeitä ja sarjamurhaajia ja kaikkea siltä väliltä.

Nämä kolme äärettömän lahjakasta naista ovat tuottaneet omalaatuisen, kiinnostavan, hauskan ja mukaansatempaavan novellikokoelman, jota lukiessa sekä viihtyy että ajattelee. Heidän omat kommenttinsa kirjoitusprosesseista ja kasvustaan kirjoittajina ovat kirsikka kakun päällä. Tämä on projekti, jollaisen haaveilen toteuttavani joskus omien ystävieni kanssa. Siihen ei riitä pelkät kirjoitetut tarinat; tarvitaan myös lujaa ystävyyttä ja luottoa toisen arvostelukykyyn. Merry Sisters of Fatella on tämä kaikki.

Viisi tähteä.
Maggie Stiefvater, Tessa Gratton, Brenna Yovanoff: The Curiosities. A Collection of Stories. Carolrhoda Lab, 2012. S. 291.