Uuden vuoden mietteet

Jo seitsemäs vuosi kirjabloggarina on takana. Se on pitkä aika! Menneen vuoden aikana ovat blogin suhteen monenlaiset mietteet pyörineet mielessä - etenkin se, miten vuoden alussa vannoin pysyväni postausten kanssa lukemieni kirjojen tahdissa, ja yrittäväni saada joka kuussa ainakin yhden kirja-arvion julkaistua. Tämä sujui hirveän hienosti elokuulle asti, sitten lähdin vaihtojaksolle Kanadaan, ja blogi jäi jälleen sijaiskärsijäksi. Syyskuussa sain vielä aikaiseksi yhden arvion julkaisun, mutta loka- ja marraskuu huutavat tyhjyyttään, ja jonossa kolkuttelee kahdeksan postaamatonta kirjaa, joista seitsemän lukeutuu vielä viime vuoden saldoon. En pystynyt lukuvuoden viimeisten viikkojen esitelmien, tenttien ja lopputöiden kirjoittamisen lomassa edes tekemään perinteistä joulukuun blogiponnistusta, jossa olen aiempina vuosina siivonnut jonoa yhdellä postauksella joka päivä. Onneksi jonokaan ei toki tänä vuonna ollut yhtä pitkä kuin se on toisinaan ollut.

https://eseautomation.com/

Tämän perusteella kuluneesta blogivuodesta täytyy siis todeta, että olen vuoden ensimmäisestä puoliskosta todella ylpeä. Pysyin tavoitteissani ja löysin rytmiä ja säännöllisyyttä bloggaamiseeni, ja nautin kirjoittamisesta. Loppuvuoden romahdus kaduttaa, mutta yritän olla tuomitsematta itseäni siitä liian rankasti - onhan sille kuitenkin varsin pätevä syy.

Katsotaanpa sitten hiukan tilastoja kuluneesta vuodesta. Vuonna 2018...

• luin 41 kirjaa (joista 3 oli oikeastaan pienoisromaaneja ja 1 oli kansien välissä julkaistu essee, mutta laskemme ne silti)
• julkaisin 39 postausta
• julkaisin eniten postauksia tammikuussa (8) ja toiseksi eniten toukokuussa (5)
• julkaisin vähiten postauksia loka- ja marraskuussa (0)

Kirjallisesti kulunut vuosi oli melkoinen vuoristorata. Varsinkin alkuvuodesta käytin aikaani kirjojen parissa, jotka eivät sitä ansainneet, mutta toisaalta luin kuluneena vuonna myös monia uskomattoman hyviä kirjoja. Olen yrittänyt opetella sitä, että jätän kesken kirjat, joista en pidä (elämä on liian lyhyt tuhlatakseni aikaa huonojen kirjojen lukemiseen), mutta esimerkiksi haasteiden parissa näitäkin tapauksia on edelleen tullut kahlattua läpi. Vuoden parhaiksi kirjoiksi ei oikeastaan ole kilpailua: minulle on itsestään selvää, että valituksi tulevat The Illuminae Files -sarjan ensimmäinen ja toinen osa Illuminae ja Gemina. Kolmas osa Obsidio on vielä lukematta, mutta rehellisesti sanottuna odotan nimittäväni sen vuoden päästä vuoden 2019 parhaaksi kirjaksi.

http://pop-culturalist.com/

Lähden uuteen vuoteen pitkälti samoin eväin kuin aiemminkin: tavoitteena on lukea niin paljon kuin pystyn, jaksan ja intoa riittää; pysyä postauksieni perässä jopa paremmin kuin edellisenä vuonna; jatkaa tuttujen haasteiden ja projektien parissa, lisäten tietenkin joukkoon vuoden 2019 HelMet-haasteen. Lisäksi olen ajatellut uudistaa blogia tarpeen ja viitsimisen mukaan. Vanhoissa teksteissä on paljon sellaista, mitä mieluummin en enää näkisi, joten täytyy katsella olisiko niiden poistaminen tai jollain tavalla yksityiseksi muuttaminen järkevää tai mahdollista. Ehkä ulkoasukin voisi kaivata hieman suurempaa remonttia. Suurimmaksi osaksi linja pysynee kuitenkin samana niin lukemiston kuin arviointityylin osalta, ja huonosta aktiivisuudestani huolimatta pidän blogin kirjoittamisesta paljon enkä siitä aio näillä näkymin luopua. Uutena uuteen blogivuoteen tulevat äänikirjat! Sain äidiltäni joululahjaksi BookBeat-tilauksen, ja sieltä tuli jo vuoden vaihteen yli yksi kirja kuunneltua, ja toinen on vakaasti työn alla. Lähtekäämme siis avoimin mielin matkaan, ja katsokaamme millaisia tuulia 2019 tuo tullessaan!

https://png.pngtree.com/

Mitä oli 2017?

On jälleen perinteisen vuosikatsauksen aika. Tänään, 2.1.2018 on blogini kuudes syntymäpäivä, ja vaikka bloggaamiseni ei tänäkään vuonna ole ollut huippukuntoista, on se kuitenkin ollut paremmissa kantimissa kuin vuonna 2016. Katsotaanpa hieman tilastoja:

Vuonna 2017...

• julkaisin 43 postausta
• julkaisin vähintään yhden joka kuussa, paitsi marraskuussa, joka jäi nollille
• julkaisin eniten postauksia joulukuussa (yllätys sinänsä)
• luin yhteensä 45 kirjaa, joista tämän postauksen julkaisuhetkellä vielä neljä (Of Fire and Stars, Depressiopäiväkirjat, Stardust, English Around the World) on arvioimatta

Syksyn uutuuksia, joista olen erittäin innoissani ja joista yhtäkään en ole vielä lukenut

Vuosi sitten kirjoittamassani katsauksessa toivoin, että vuosi 2017 ei olisi aivan sellaista vuoristorataa kuin vuosi 2016, vaan minulla olisi enemmän rauhaa ja aikaa ottaa rennosti. Tämä lienee toteutuneen, sillä en muista kovinkaan monia suuria tapahtumia tältä vuodelta. Olen, onnellista kyllä, saanut keskittyä elämään elämääni, opiskelemaan ja kokeilemaan uusia hauskoja asioita. Olen esimerkiksi edelleen lyhentänyt tukkaani, rei'ittänyt korvani toiseen kertaan ja aloittanut laulutunnit. Lähinnä elämäni on kuitenkin koostunut koulusta ja ystävistä, ja vaihteeksi hyvä niin. 

Tukholmassa kävimme Akademiska
Bokhandelnissa, Science Fiction
Bokhandelnissa ja English Bookshopissa

Kirjaisalta puolelta mainittavaa on yllä kuvassakin näkyvät tämän syksyn uutuuskirjat, jotka polttelevat hyllyssä lukemistaan, alkusyksyn Tukholman-reissu opiskelukaverini kanssa, sekä tietenkin Helsingin kirjamessut lokakuun lopussa. Saaliit kyseisiltä ekskursioilta näyttävät seuraavilta:

Kirjamessuilla, kuten tavallista, kävin kahtena päivänä
ja shoppailin lähinnä antikvaarisella puolella

Haasteiden osalta tämä vuosi on ollut mielenkiintoinen. Vanhat haasteet ovat saaneet jatkua, ja tämän vuoden HelMet-haaste oli äärimmäisen käyttäjäystävällinen! Sain sen nimittäin jo lähes valmiiksi (toisin kuin kirotuksi olettamani vuoden 2016 haasteen, joka on täynnä typerän vaikeita kohtia). Oman hyllyn uohdetut ja Toisen hyllyn aarteet on jatkunut rauhallisessa tahdissa, ja uutena mukaan hyppäsi #Queer52. Se on tuonut kaikenlaista kiinnostavaa lukemista muassaan, ja suurin osa syksyn lukemistostani onkin ollut haastekirjoja lähes huomaamattani. Tavoitteenani on lukea haaste loppuun vuoden 2018 Pride Monthin loppuun mennessä. Lisähaastetta olen itselleni järjestänyt hankkimalla lisää haasteen kirjoja syksyn aikana ja täten pidentämällä listaa :D

Ajattelin tänä vuonna kokeilla jotakin sellaista, mitä en ole ennen vuosikatsauksissa tehnyt, nimittäin top-listaa. 43 lukemastani kirjasta ajattelin yrittää valita top 5. Olen arvostellessani antanut kuudelle kirjalle viisi tähteä:

• Sinner 
• George
• Unbecoming 
• The Secret Diary of Lizzie Bennet
• Everything Leads to You
• Adaptation

...kolmelle kirjalle neljä ja puoli tähteä:

• Simon Vs. The Homo Sapiens Agenda
• Siege and Storm
• If the Fates Allow

...ja kolmelletoista kirjalle neljä tähteä:

• Taru sormusten herrasta 
• Shadow and Bone 
• Käännöksiä 
• Before I Die 
• And I Darken
• Symptoms of Being Human 
• Tales from the Shadowhunter Academy
• Love is the Drug 
• Rainbow Islands 
• Blood Magic 
• Play Dead 
• The Story of Lizzy and Darcy 
• Of Fire and Stars (vielä arvioimatta)

Näiden korkeimpien arvosanojen joukosta valinta tapahtukoon. En valitse pelkästään viiden tähden kirjojen joukosta, sillä koko vuoden top-listaan vaikuttavat myös esimerkiksi mieleenpainuvuus ja kirjan yleinen vaikuttavuus koko vuoden kirjojen joukossa, ja näitä löytyy myös neljän tähden kirjojen joukosta. Suosikkini eivät siis välttämättä ole kaikki viiden tähden kirjoja. Pitkällisen harkinnan jälkeen olen tullut seuraavaan tulokseen:

Sijalla 5: Siege and Storm

"[V]ahvan juonen ansiosta kirja myös toimii hienosti omana, itsenäisenä tarinanaan, eikä jää toisen osan kirouksen uhriksi." Tämä kirja jäi mieleen koko Grisha-trilogian loistavana timanttina, ja nimenomaan harvinaisen onnistuneena toisena osana. Olen edelleen aina sitä muistellessani hämmästynyt siitä, miten mainio kirja se olikaan.

Sijalla 4: Simon Vs. The Homo Sapiens Agenda

"Simon Vs. on hyväntuulinen kirja, joka ilahduttaa ja ihastuttaa, ja sopivasti myös raivostuttaa ja harmittaa. Siinä ei ole yhtäkään turhaa sanaa, vaan tarina kerrotaan kauttaaltaan mielenkiintoisesti ja luinkin koko kirjan kahdella istumalla." Rakastuin tähän kirjaan sydänjuuriani myöten, muuta ei ole sanottavissa.

Sijalla 3: Love Is the Drug

"Tämä kirja oli ehdottomasti syksyn yllättäjä. Sekä sen juoni että toteutus olivat paljon paremmat kuin etukäteen odotin, ja arvostin erinomaisesti tehtyä ei-valkoista (sekä hieman myös ei-heteroa!) representaatiota." Kaikki tarvittava taisikin tulla siinä. Tässä kirjassa kaikki oli niin paljon parempaa kuin odotin, että paikka vuoden kolmanneksi-suosikkikirjana on ansaittu!

Sijalla 2: George

"Georgessa on kaikki kohdallaan." Tämä kirja jätti todella lämpimän muiston ja oli melkein itkettävän ihana. Huolimatta siitä, että se on lastenkirja (ja etten tavallisesti lue lastenkirjoja), se sopii erinomaisesti kaikenikäisille lukijoille ja on kirjoitettu kauniisti ja lähestyttävästi. En voi suositella Georgea tarpeeksi.

Sijalla 1: Sinner

"Sinner on täynnä kohtia, jotka jäävät mietityttämään ja saavat aikaan uudenlaisia oivalluksia itsestään ja maailmasta. Kirja on jatkuvasti yllättävää ja upeaa luettavaa." Ikisuosikkini Maggie Stiefavater palkitaan ensimmäisellä sijalla, ei ehkä kovinkaan yllättävästi mutta täysin ansaitusti. Lähes vuosi kirjan lukemisen jälkeen saan edelleen kylmiä väreitä pelkästä sen ajattelemisesta. Ostin oman kappaleeni Tukholmasta, ja uskoisin piakkoin edessä olevan uudelleenlukukierroksen. Sinner vei sydämeni.

Koska kirjat eivät kuitenkaan osaa nauttia mitaleistaan,
voin selvästi syödä kaikki nämä suklaamitalit itse.

Sitä oli siis 2017! Tästä lähdemme eteenpäin taas kerran turhaan lupaillen postauksien perässä pysymistä ja enemmän aikaa lukemiselle, ja mitä näitä nyt on. Rentouttavaa ja ihanaa vuotta 2018 kaikille rakkaille lukijoilleni!

Vau, mikä vuosi

Niin hyvässä kuin pahassa, 2016 on ollut melkoinen vuosi. Se alkoi Järvenpään kylmillä kaduilla unohdettuani henkkarit kaverin luo - matkamme kävi siis klubille uutta vuotta viettämään, mutta oman ajattelemattomuuteni vuoksi vuosi sitten vaihtuikin ulkona raketteja katsellen. Eipä ollut huono tapa tuokaan, varsinkin kun onneksi ystäväni olivat niin ihania, että jäivät kanssani ulos odottamaan kyydin noutaessa lompakkoani kaverin luota :D

http://images.all-free-download.com/

Tätä kirjoittaessani on vuoden vaihteeseen vielä vajaat kuusi tuntia, eikä tällä kertaa ole pelkoa yöllisistä ulkoiluista. Olen nimittäin rauhallisesti kotona vanhempieni kanssa kuuntelemassa rakettien räiskettä ja syömässä blinejä. Luen Tarua Sormusten Herrasta ja mahdollisesti katson Netflixistä Shadowhuntersin ensimmäistä tuotantokautta, toinen kausi nimittäin alkaa kolmas päivä.

Näiden kahden illan väliin on kuitenkin mahtunut kokonainen ja aika mieletön vuosi. Kuusi ja puoli kuukautta au pairina Englannissa muuttivat elämääni ja minua hurjasti, ja varmasti osaksi tavoilla, joita en itsekään vielä huomaa tai ymmärrä. Opin paljon itsestäni ja siitä, mitä haluan elämältäni. Aika oli henkisesti raskas, mutta myös palkitseva, ja kokemus niin ainutlaatuinen, etten sitä pois vaihtaisi vaikeuksista huolimatta.

Syksy on kulunut vähintään yhtä uusissa tunnelmissa muutettuani pysyvästi pois lapsuudenkodistani ja ensimmäiseen omaan asuntooni Tampereelle. Yliopiston aloittaminen on ollut upeaa ja innostavaa - toki stressaavaakin, mutta lähinnä upeaa ja innostavaa. Tunnen itseni aivan eri ihmiseksi kuin vuosi sitten, mutta hyvällä tavalla. 2016 ei ollut helppo vuosi, mutta se oli ehdottomasti kaiken arvoinen.

 Uutisarvoisista tapahtumista itseäni koskettivat eniten Alan Rickmanin ja Carrie Fisherin poismeno, ja ahdistivat eniten Brexit ja Yhdysvaltain vaalitulos. Marraskuun yhdeksäs oli vaikea päivä, mutta sieltäkin noustiin - noustaan - ja se tehdään, mitä voidaan. En kuitenkaan tässä mene aiheeseen syvemmälle, sillä tämähän on kirjablogi eikä yhteiskunnallinen blogi.

Minä alkuvuodesta Lontoossa

Minä loppuvuodesta asunnossani

Joten, aika siirtyä kirjoihin! Lukemisen määrän osalta tämä on ollut kerrassaan surkea vuosi, mutta laadun kannalta paljon parempi. Kaikki nämä elämänmuutokset ja Netflix ovat vieneet aikaani ja huomiotani siinä määrin, että niin lukeminen kuin postaaminen on jäänyt historiallisen vähiin. Tässä teille Hirveän Tieteellinen Tilasto:

Tämä vuosi käsittää

• 30 postausta, joista
• yksikään ei ole heinäkuulta, lokakuulta tai marraskuulta
• 5 on tammikuulta
• ja 13 on joulukuulta, kun aloin parantaa tapojani

En ole taaskaan saanut arvioitua vielä kaikkia tämän vuoden kirjoja, mutta luettujen kirjojen yhteismäärä on myös

30

Tästä on tietenkin poisluettu kaikki ne lastenkirjat, jotka luin ja luin uudestaan au pair -aikanani. 

Yksi parhaita puolia Eglannin-ajassani oli se, miten paljon hyviä kirjoja sieltä sai ja miten halvalla! Olen laskenut jälkikäteen ostaneeni sieltä noin 20 kirjaa, enkä kadu yhtäkään niistä. Monet olen jo lukenut, osan arvioinutkin, ja moni näistä ostoksista on sellaisia, joita ei Suomesta varmaan saisikaan.

Kirjahyllyni vanhempieni luona alkuvuodesta
(moni näistä kirjoista on nykyään Tampereella)

Tampereella nyt

Englannissa

Syksy 2015 ja koko tämä vuosi on ollut kasvamista omaan HLBT+ identiteettiini; ensin sen selvittelemistä, sitten siihen tottumista, ja sitten lisää selvittelemistä. Aina on uutta opittavaa ja tiedettävää. Niinpä olenkin erityisesti nauttinut siitä, että olen saanut tänä vuonna kohdata itseni ja kaltaiseni kirjojen sivuilla useammin kuin koskaan aiemmin. Se tuo uskomattoman kuulumisen ja kelpaamisen tunteen. Representation matters, niin kuin englanniksi sanotaan.

London Pride 2016

Pride-paraatista

Blogia en ole ajatellut sen kummemmin uudistaa, mutta nimimerkkini aion vaihtaa. Sezzie on vanha, eikä ole pitkään aikaan ollut oikein oma. Niinpä tästä postauksesta eteenpäin bloggaan nimellä Ereita. Myös blogin nimen vaihtaminen saattaa käydä jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, mutta sillä ei ole niin hätä.

Ensi vuodesta en oikein osaa sanoa vielä mitään, noin niinkuin kirjojen kannalta tai ehkä muutenkaan. Jatkan 2015- ja 2016 -HelMetin kirjahaasteiden täyttämistä, ja koska olen auttamattomasti koukussa, lisään listaan myös 2017 -haasteen. Aion pysyä paremmin postauksieni tahdissa, ja lukea paljon uusia, kiinnostavia kirjoja - ehkä jonkin uusinnankin, jos niikseen tulee. Sen näkee sitten.

Lähinnä odotan ensi vuodelta hieman rauhaa ja hiljaisuutta. En uutisten puolella, sillä olen kohtalaisen varma siitä, että 2016 oli vain alkusoittoa, ja tästä tämä nyt pahenemaan vasta lähteekin. Omalta elämältäni kuitenkin toivoisin hieman vähemmän vuoristorataa tänä vuonna, ja enemmän aikaa istua nojatuolissa ja lukea kirjaa.

Rauhallista ja ilontäyteistä vuotta myös kaikille lukijoilleni!

https://www.colourbox.com/

Millainen oli 2015?

Tänään on tasan neljä vuotta ensimmäisestä kirjoituksestani tässä blogissa. Tuntuu hurjalta, että olen jaksanut innostua tästä näin pitkään, eikä loppua näy! Vaikka viimeiset pari kuukautta ovat olleen hiljaisempia, en haudo lopetussuunnitelmia. Haudon vain postauksiani.

http://cdn1.theodysseyonline.com/

2015 on ollut monivaiheinen ja hyvä vuosi. Löysin paljon uusia, kiinnostavia kirjailijoita (kuten Laini Taylor, Rainbow Rowell ja Kirsty McKay) ja palasin vanhojen suosikkieni pariin (kuten Stuart Hill ja Maggie Stiefvater). Kirjasto on edelleen ystäväni, mutta tein myös enemmän ostoksia kuin minulle luultavasti on hyväksi. Tähän osansa antoivat tietenkin Helsingin Kirjamessut, joista en valitettavasti tänä vuonna ehtinyt kirjoittaa.

Myös henkilökohtaisessa elämässäni on tapahtunut paljon. Tärkeimpänä osallistuin kaksi kertaa ylioppilaskirjoituksiin ja sain valkolakin päähäni. Viimeisin uutiseni, josta en ole vielä maininnutkaan, on se, että tiistaiaamuna suuntaan lentokentälle ja lähden Iso-Britanniaan puoleksi vuodeksi. Sain au pair paikan, ja olen todella innoissani!

Elämä tietenkin jatkuu, aion yhä lukea kirjoja myös saarivaltiossa. Yksi ensimmäisiä hoidettavia asioita, joka tuli mieleeni, on hankkia paikallinen kirjastokortti ensi tilassa. Olen myös tarkistanut, että saan pääsykoekirjani Waterstonesista. Sillä saralla kaikki on hyvin.

Nyt katsotaan kuitenkin vähän taaksepäin. Statistiikkaa, ystäväni:
Vuonna 2015

• julkaisin 45 postausta
• joista kaikki eivät olleet kirjapostauksia, mutta olen liian laiska laskeakseni
• eniten postauksia julkaisin tammikuussa: 8
• ja toiseksi eniten maaliskuussa: 6

Joitakin vuonna 2015 lukemiani kirjoja en ole vielä ehtinyt arvioida, mutta kirjatotaalini menneelle vuodelle on:

75

En ole lukenut näin paljon sitten vuoden 2012! Olen vaikuttunut. Tietysti minulla on myös ollut paljon enemmän aikaa lukea nyt kuin aiempina vuosina. Olen saanut vuoden aikana myös paljon ihania uusia lukijoita: olen niin iloinen teistä kaikista! Muistattehan, että kommentit ovat aina tervetulleita.

Loppuvuoden häslinki pisti kirjaproggikseni melko lailla jäihin. Aion kuitenkin jatkaa ensi vuoden puolella - ja ottaa jälleen uuden haasteen! Halleluja. Tiedän, en osaa vastustaa.

Aion myös siistiä blogini ulkoasua laittamalla suoritetut ja keskeneräiset haasteet eri välilehdille. Toinen major linjamuutos joka alkaa tänä vuonna on se, että aion julkaista jatkossa pääsääntöisesti vain yhden kirjan per postaus.

Tiedän, kaikki tekevät niin, en keksinyt pyörää uudestaan. Nykyinen tapani juontaa juurensa blogin alkuaikoihin, jolloin en kirjoittanut kirjoista kovin pitkästi, enkä jaksanut väsätä joka kirjalle omaa postausta. Sen sijaan nyt, kun kirjoitan melko pitkästi, postausten lähettäminen viivästyy, koska minulla ei ole energiaa kirjoittaa kuin yhden kirjan arvio kerrallaan. Saisin postauksia paljon useammin ulos, kun jokaisessa olisi vain yksi kirja. Siksi siirryn tähän tyyliin - tosin viimeiset 2015 luetut kirjat ilmestyvät vielä kavereiden kera.

Tässä taitaa olla tärkeimmät. Super ihanaa vuotta 2016 kaikille!

Vuodenvaihde

Nyt valvottuani uudenvuodenaattona liian myöhään ja nukuttuani sitten liian vähän olen hämmästyttävän runollisella tuulella. Näin vuoden 2014 vaihtuessa vuodeksi 2015 on hyvä katsoa menneeseen ja koota ajatuksiaan, mutta samalla kohdistaa jo tulevaan ja tarkentaa suunnitelmiaan. Jotain tällaista siis (se siitä runollisuudesta):

Vuoden 2014 aikana luin laskujeni mukaan 68 kirjaa, mikä on kolme enemmän kuin edellisenä vuonna. En ikinä laske kirjoja, joiden lukeminen on ulottunut vuodenvaihteen yli, kummankaan vuoden saldoon, mutta lasken koulukirjat, sarjakuvaromaanit/-pokkarit, mangat... tavallisten kirjojen lisäksi tietysti. 2014 oli kaiken kaikkiaan kiinnostava ja uudenlainen kirjavuosi klassikkoineen ja 30 päivän haasteineen... ja lisäksi tietysti luin paljon uusia, kiinnostavia kirjoja.

Uuteen vuoteen minulla on melko vähän suunnitelmia. Klassikot 2.0 -haasteen alkamista odotan innolla, sillä kaikki kirjat, joita siihen on valittu, ovat kirjoja, jotka olen halunnut lukea ikuisuudet. Niiden suhteen vuodesta tulee siis varmasti kiinnostava, vaikka Anne Frankilla aloittaminen vähän huolestuttaakin minua - yläasteen uskonnonopettajani traumatisoi minut holokaustista... tunnen silti, etten ole elänyt täydesti, ellen ole lukenut tätä kirjaa. Jatkamme äitini kanssa Pottereiden ääneenlukua englanniksi (toinen osa tällä hetkellä kesken) ja yritän tietysti löytää niin monta uutta kirjakaveria kuin suinkin. Oman hyllyn unohdetut ja Toisen hyllyn aarteet jatkaa toimintaansa, samoin kuin Kirotut ensimmäiset osat. Tuokoon tulevaisuus siis, mitä tuo - minä olen valmis! Toivottavasti.

Mainiota vuotta 2015 kaikille!!!

Uudet haasteet

Hei kaikki ja iloista vuotta 2014! Aloitetaan huonoilla uutisilla: en tiedä, kuinka monta kirjaa luin viime vuonna. Kuten muistatte, viime päivityksessä olin päässyt lukuun 65 ja sen jälkeen luin vielä kenties muutaman kirjan, mutta Thaimaa vei ajatukseni ja sekoitti pääni, joten en loppujen lopuksi vuoden viimeisenä päivänä muistanut lainkaan ajatella koko kirjojenlaskuasiaa. No niin, voinen kuitenkin melkoisen varmasti sanoa, että alle seitsemänkymmenen jäätiin. Taidan nyt seuraavaksi kuitata lyhyesti nuo viime vuoden lopun kirjat ja sen jälkeen siirrymme ajakohtaisempiin asioihin.




Perillä

Ally Condien Tarkoitettu-trilogian viimeinen osa Perillä oli parempi kuin edeltäjänsä Rajalla, mutta ei yhtä hyvä kuin ykkösosa. Tämän kirjan ehdottomasti parasta antia oli Xanderin nouseminen kertojaksi Cassian ja Kyn rinnalle. Taattua peruslaatua, varsin hyvä kirja, ja mainio lopetus sarjalle. Kiitos Condie.

Neljä tähteä.
Ally Condie: Perillä. Tammi, 2013. S. 449.



50-luvun teinit Katarina Haavio ja Satu Koskimies
Tämä kirja on jatkoa kirjalle 50-luvun tytöt ja toteutettu samalla tavalla: se sisältää kummankin tytön päiväkirjamerkinnät, sekä lisäksi tällä kertaa kirjeet ja postikortit, joita he toisilleen lähettävät. Satu kirjoittaa edelleen aktiivisesti, Katasta taas kuullaan vain lyhyitä pätkiä silloin tällöin muutamaan vilkkaampaa kirjoituskautta lukuunottamatta. Enemmän hänen elämästään saadaan tietää Sadun merkintöjen sekä kirjeiden kautta. Ajankuva välittyy edelleen viehättävän selkeänä ja tekstiä on mukava seurata. Nyt kun tytöt ovat omanikäisiäni, heihin on myös helpompi samaistua ja yllättäen huomasinkin, aivan päinvastoin kuin edellisessä kirjassa, samaistuvani hurjasti enemmän Sadun kuin Katan sielunmaailmaan. Silti usein teki mieli paukuttaa järkeä kummankin päähän. Myös tyttöjen kokemus siitä, mitä naisen tulee olla, mitä hänen tulee sietää, mitä kestää ja miten käyttäytyä, erosi hurjasti omastani. Niin ne vain ajat muuttuvat.

Neljä ja puoli tähteä, plussaa tulee kirjeistä.
Katarina Eskola ja Satu Marttila: 50-luvun teinit Katarina Haavio ja Satu Koskimies. Kirjayhtymä, 1994. S. 559.

//MUOKKAUS 2.6.2015// Postauksen jälkimmäinen osa on nykyään toisessa postauksessa samalla nimellä ja lisäyksellä "osa 2".