Vau, mikä vuosi

Niin hyvässä kuin pahassa, 2016 on ollut melkoinen vuosi. Se alkoi Järvenpään kylmillä kaduilla unohdettuani henkkarit kaverin luo - matkamme kävi siis klubille uutta vuotta viettämään, mutta oman ajattelemattomuuteni vuoksi vuosi sitten vaihtuikin ulkona raketteja katsellen. Eipä ollut huono tapa tuokaan, varsinkin kun onneksi ystäväni olivat niin ihania, että jäivät kanssani ulos odottamaan kyydin noutaessa lompakkoani kaverin luota :D

http://images.all-free-download.com/

Tätä kirjoittaessani on vuoden vaihteeseen vielä vajaat kuusi tuntia, eikä tällä kertaa ole pelkoa yöllisistä ulkoiluista. Olen nimittäin rauhallisesti kotona vanhempieni kanssa kuuntelemassa rakettien räiskettä ja syömässä blinejä. Luen Tarua Sormusten Herrasta ja mahdollisesti katson Netflixistä Shadowhuntersin ensimmäistä tuotantokautta, toinen kausi nimittäin alkaa kolmas päivä.

Näiden kahden illan väliin on kuitenkin mahtunut kokonainen ja aika mieletön vuosi. Kuusi ja puoli kuukautta au pairina Englannissa muuttivat elämääni ja minua hurjasti, ja varmasti osaksi tavoilla, joita en itsekään vielä huomaa tai ymmärrä. Opin paljon itsestäni ja siitä, mitä haluan elämältäni. Aika oli henkisesti raskas, mutta myös palkitseva, ja kokemus niin ainutlaatuinen, etten sitä pois vaihtaisi vaikeuksista huolimatta.

Syksy on kulunut vähintään yhtä uusissa tunnelmissa muutettuani pysyvästi pois lapsuudenkodistani ja ensimmäiseen omaan asuntooni Tampereelle. Yliopiston aloittaminen on ollut upeaa ja innostavaa - toki stressaavaakin, mutta lähinnä upeaa ja innostavaa. Tunnen itseni aivan eri ihmiseksi kuin vuosi sitten, mutta hyvällä tavalla. 2016 ei ollut helppo vuosi, mutta se oli ehdottomasti kaiken arvoinen.

 Uutisarvoisista tapahtumista itseäni koskettivat eniten Alan Rickmanin ja Carrie Fisherin poismeno, ja ahdistivat eniten Brexit ja Yhdysvaltain vaalitulos. Marraskuun yhdeksäs oli vaikea päivä, mutta sieltäkin noustiin - noustaan - ja se tehdään, mitä voidaan. En kuitenkaan tässä mene aiheeseen syvemmälle, sillä tämähän on kirjablogi eikä yhteiskunnallinen blogi.

Minä alkuvuodesta Lontoossa

Minä loppuvuodesta asunnossani

Joten, aika siirtyä kirjoihin! Lukemisen määrän osalta tämä on ollut kerrassaan surkea vuosi, mutta laadun kannalta paljon parempi. Kaikki nämä elämänmuutokset ja Netflix ovat vieneet aikaani ja huomiotani siinä määrin, että niin lukeminen kuin postaaminen on jäänyt historiallisen vähiin. Tässä teille Hirveän Tieteellinen Tilasto:

Tämä vuosi käsittää

• 30 postausta, joista
• yksikään ei ole heinäkuulta, lokakuulta tai marraskuulta
• 5 on tammikuulta
• ja 13 on joulukuulta, kun aloin parantaa tapojani

En ole taaskaan saanut arvioitua vielä kaikkia tämän vuoden kirjoja, mutta luettujen kirjojen yhteismäärä on myös

30

Tästä on tietenkin poisluettu kaikki ne lastenkirjat, jotka luin ja luin uudestaan au pair -aikanani. 

Yksi parhaita puolia Eglannin-ajassani oli se, miten paljon hyviä kirjoja sieltä sai ja miten halvalla! Olen laskenut jälkikäteen ostaneeni sieltä noin 20 kirjaa, enkä kadu yhtäkään niistä. Monet olen jo lukenut, osan arvioinutkin, ja moni näistä ostoksista on sellaisia, joita ei Suomesta varmaan saisikaan.

Kirjahyllyni vanhempieni luona alkuvuodesta
(moni näistä kirjoista on nykyään Tampereella)

Tampereella nyt

Englannissa

Syksy 2015 ja koko tämä vuosi on ollut kasvamista omaan HLBT+ identiteettiini; ensin sen selvittelemistä, sitten siihen tottumista, ja sitten lisää selvittelemistä. Aina on uutta opittavaa ja tiedettävää. Niinpä olenkin erityisesti nauttinut siitä, että olen saanut tänä vuonna kohdata itseni ja kaltaiseni kirjojen sivuilla useammin kuin koskaan aiemmin. Se tuo uskomattoman kuulumisen ja kelpaamisen tunteen. Representation matters, niin kuin englanniksi sanotaan.

London Pride 2016

Pride-paraatista

Blogia en ole ajatellut sen kummemmin uudistaa, mutta nimimerkkini aion vaihtaa. Sezzie on vanha, eikä ole pitkään aikaan ollut oikein oma. Niinpä tästä postauksesta eteenpäin bloggaan nimellä Ereita. Myös blogin nimen vaihtaminen saattaa käydä jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, mutta sillä ei ole niin hätä.

Ensi vuodesta en oikein osaa sanoa vielä mitään, noin niinkuin kirjojen kannalta tai ehkä muutenkaan. Jatkan 2015- ja 2016 -HelMetin kirjahaasteiden täyttämistä, ja koska olen auttamattomasti koukussa, lisään listaan myös 2017 -haasteen. Aion pysyä paremmin postauksieni tahdissa, ja lukea paljon uusia, kiinnostavia kirjoja - ehkä jonkin uusinnankin, jos niikseen tulee. Sen näkee sitten.

Lähinnä odotan ensi vuodelta hieman rauhaa ja hiljaisuutta. En uutisten puolella, sillä olen kohtalaisen varma siitä, että 2016 oli vain alkusoittoa, ja tästä tämä nyt pahenemaan vasta lähteekin. Omalta elämältäni kuitenkin toivoisin hieman vähemmän vuoristorataa tänä vuonna, ja enemmän aikaa istua nojatuolissa ja lukea kirjaa.

Rauhallista ja ilontäyteistä vuotta myös kaikille lukijoilleni!

https://www.colourbox.com/