perjantai 9. maaliskuuta 2018

Väläys tulevaan: Opal

Maggie Stiefvater: Opal: A Raven Cycle Story. Scholastic, 2018. S. 36. Tiedoston koko: ei tiedossa

Stiefvater kirjoitti The Raven Kingin USA:n pokkariversion loppuun painettavaksi vajaan neljänkymmenen sivun novellin Opalista, Adamista ja Ronanista. On onnellista, että novellin julkaisua ei rajoitettu vain näihin kirjoihin, vaan se julkaistiin myös itsenäisenä e-kirjana. (Suomessa saatavilla Google Playsta.) Novelli/e-kirja julkaistiin ensimmäinen maaliskuuta, ja itse luin sen neljäs päivä sunnuntaina.

Opalilla on suuri sopeutuminen eläinmaailmaan. Mitään kiinnostavaa ei saa varastaa, piilottaa eikä syödä. Jännittäviltä ihmisiltä täytyy piilotella. Ronan ja Adam puhuvat paljon asioista, joita Opal ei ymmärrä. Mutta sentään hän saa vaeltaa vapaasti ympäri Barnsia, etsien ja ihmetellen eläinmaailman erikoisuuksia. Vain yksi lato on Opalilta kielletty: Ronanin unilato.

Juonitiivistelmäni ei reflektoi novellin juonta aivan riittävän hyvin, mutta en halunnut paljastaa kaikkea, onhan kysessä kuitenkin vain 36-sivuinen tarina 360-sivuisen sijaan. Kuten nimestäkin voi päätellä, tarina on kerrottu Opalin näkökulmasta, ja tämä oli mielestäni suorastaan viehättävää. Unimaailmasta tullut Opal tarkkailee meidän maailmaamme aivan eri näkökulmasta kuin olemme itse tottuneet sitä ajattelemaan, ja tästä seuraa kiehtovia oivalluksia koko novellin pituudelta. Opalin kyltymätön uteliaisuus myös antaa lukijalle näköalan Adamin ja Ronanin päivittäiseen elämään, tekemisiin ja keskusteluihin, mikä lämmitti sydäntäni suuresti.

Novellissa selvästi pedataan tietä tulevalle Dreamer-trilogialle niin keskikohdan juonenpalasen kuin loppuratkaisun puolesta, ja on ihanaa tietää, että lisää on tulossa. En tiedä, oliko se vain tarinan lyhyys vai loppuratkaisun itsestäänselvyys, mutta en ollut aivan tyytyväinen siihen, miten tarinan loppu vain tuli, ja siinä se sitten olikin. Ehkä olisin kaivannut lisää, ja ainakin olisin kaivannut lisää monimutkaisuutta. Muuten kuitenkin pidin tarinan rakenteesta, ja siinä oli mielestäni sopivassa suhteessa jännitystä, maailmanrakennusta, taattua Stiefvater-huumoria ja gayta. En malta odottaa ensimmäistä Dreamer-kirjaa.

Neljä ja puoli tähteä.

Opal kuittaa kaksi kohtaa HelMetin 2018-haasteesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti