Joulu on taas, joulu on taas...

Jos nyt saitte korvamadon, niin lohduttautukaa sillä, että otsikon kirjoittamalla aiheutin sen itsellenikin. Joku voisi sanoa myös, että itse asiassa jouluun on vielä kaksi ja puoli kuukautta. Onhan siihen, mutta teatteriryhmässäni aloimme tässä pari viikkoa sitten puhua joulunäytelmästä, ja nyt olemme päättäneet, mitä tehdä: Charles Dickensin Saiturin joulun. Sitä varten piti tietenkin tutustua alkutekstiin.

En ollut siis aiemmin tutustunut minkäänlaiseen versioon Saiturin joulusta, sen paremmin elokuvaan, Aku Ankka -versioon tai itse teokseenkaan. Sain tämän nyt kuitenkin käsiini ja... huh. Se oli todella hyvä!

Ihan ensiksi täytyy sanoa kuvituksista. Yleensä ne ärsyttävät minua, mutta tässä kirjassa oli mielettömän hienot kuvat! Niitä jopa odotti innolla, missä on seuraava kuva, ja niitä olisi voinut jäädä katselemaan ikuisuuksiin, tutkailemaan yksityiskohtia, ellei tarina olisi kiskonut vielä voimallisemmin mukaansa. Mutta vau. Tämä kirja kannattaa hankkia käsiinsä jo pelkkien kuvitusten takia.

Tosiaan, kuten sanoin, myös tarina on tempaava. Se on toki hieman lastensatu, hahmot ovat melko yksipuolisia ja opetusta alleviivataan ehkä turhan paljon... mutta ne ovat pikkuvikoja. Kerrontatyyli on mainio, juoni todella kiinnostava ja hahmotkin erikoisia. Varsinkin pidin hengistä - niitä kuvailtiin hyvin elävästi ja mielenkiintoisesti. Tosin kuvailu, ollen hyvin runsasta ja värikästä, meinasi toisinaan kompastua omaan runsauteensa ja värikkyyteensä, niin että lukija joutui kertaamaan vasta lukemaansa ymmärtääkseen sen. Tämä ei onneksi ollut jatkuva vika. Tarina on siis todella sympaattinen, kohtaukset taitavasti rakennettuja, ja, vielä kerran, kuvat ihania! Suosittelen ehdottomasti Saiturin joulua kenelle tahansa. Se oli todella lämmin ja positiivisesti yllättävä kokemus.

Olen myös tyytyväinen, että pääsin lukemaan Dickensiä, sillä koen hänen olleen aukko sivistyksessäni:)

Neljä tähteä (kolme ja puoli tarinalle ja ylimääräinen puolikas kuville).
Charles Dickens: Saiturin joulu. Egmont Kustannus/KIRJALITO, 2007. S. 159. Alkuteos julkaistu englanniksi nimellä A Christmas Carol, in Prose: Being A Ghost Story of Christmas vuonna 1843.


Tällaista tällä kertaa. Olen ollut kriisissä, koska minulla ei ole ollut yhtään luettua kirjaa odottelemassa postaamista, joten tämä tuli hyvin sopivasti, mutta nyt taidan olla jälleen samassa suossa. Ikävää. Noh, elokuun klassikko Rouva Bovary on hyvässä vauhdissa, yli kaksi kolmasosaa luettuna, joten sitä taidan päästä piankin postailemaan, samoin olen edennyt jo pitkälle Oxfordista ostamani Cuckoo Song -kirjan kanssa. Flaubertin teoksen jälkeen klassikkolistalla on seuraavana Dorian Grayn muotokuva, jota odotan innolla, ja pikkuhiljaa myös otan kiinni haasteen tahtia. Tavoite olisi saada Dorian Gray -postaus julkaistua vielä lokakuun aikana, mikä olisi jo aivan hyväksyttävä viive. Siispä, siihen saakka kun saan taas jotain luettua - adios, my friends!