Musta aukko sivistyksessäni

Uskomatonta kyllä, Juha saa aivan oman postauksensa, koska sain sen luettua liian myöhään että se olisi ehtinyt mihinkään aikaisempaan enkä toisaalta viitsi hautoa sitä siihen saakka, kun joskus taas saan jotain muuta luettua.

ÄI6-kurssin lukemistoon kuului kaksi suomalaista klassikkoa: Seitsemän veljestä ja Juha. En ollut aluksi kovin innostunut Juhan lukemisesta, mutta velvollisuudentunnossani en tietenkään voinut jättää sitä lukemattakaan, joten suden suuhun, veljet ja sisaret! Onneksi se suu ei ollut aivan niin pimeä loukko kuin pelkäsin.

Juhan hahmot ovat todella inhimillisiä. Heitä on vaikea vihata, sillä mikään ei ole mustaa tai valkoista eikä kukaan ole hyvä tai paha. Nimihenkilö Juha on vanheneva, vääräsäärinen mies joka rakastaa vaimoaan Marjaa hyvin paljon. Marja on vielä nuori ja kaipaa muualle, jännitystä elämään, eikä pahemmin perusta Juhasta. Tunnelma tilalla on jännittynyt, kun Karjalan Shemeikka saapuu tarinoinensa, kauppatavaroinensa ja houkutuksinensa Juhan ja Marjan vieraaksi.

Alkuun päästyäni tavallaan pidin tästä kirjasta, vaikka jotenkin eri tavalla kuin useimmiten pidän kirjoista. Ehkä eniten pidin juuri siitä, että hahmot olivat niin monisyisiä ja arvaamattomiakin. Kirja on paikoin raskaslukuinen, sillä kieli on vanhahtavaa ja toisinaan hankalaa ymmärtää, mutta onneksi itse kirja ei ole kovin pitkä. Noin puolestavälistä eteenpäin luin sen yhdeltä istumalta loppuun - ensinnäkin koska minulla ei ollut muutakaan tekemistä ja toisekseen koska se oli varsin hyvää ajanvietettä. Keskustellessamme kirjasta äidinkielen koepäivänä muutkin sanoivat lukeneensa kirjan vain muutamalla istumalla.

Koen, että Juhani Aho on ollut musta aukko sivistyksessäni. Tiesin kyllä sen nimisestä kirjailijasta ja ehkä jopa joistain hänen teoksistaan, mutta Juhasta en ollut ikinä kuullut enkä ollut siitä kovin innoissani. Olin kuitenkin väärässä. Vaikka Ahon tyyli on toisinaan raskas, hän kirjoittaa kaunista kieltä, maalailee näkymiä selkeiksi lukijalleen ja luo kaiken kaikkiaan yllättävänkin kiintoisan lukukokemuksen. Suosittelen Juhaa kenelle tahansa, joka etsii jotain hiukan erilaista.

Juhani Aho: Juha. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1994. S. 184. Alkuperäisteos julkaistu vuonna 1911.



Liitettäköön loppuun vielä huomautus, että luin eilen silmälääkärin vastaanoton odotushuoneessa yhden Karvinen-sarjakuvapokkarin... numero 43, Aamuhetki kellon kallis. Se ei ollut kovin kummoinen, joitakin ihan hauskoja kohtia, ja oli aivan kelpoa odotushuoneviihdettä. Olisin tietysti voinut myös lukea kuukauden klassikkoa... noh, meni jo.

Kaunis kevät on tullut! Lämmintäkin on jo, olin juuri pihalla haravoimassa ja takin sijaan riitti neule:) Ihanaa. Ja hei - mahtavaa pääsiäistä kaikille! (Jos Kristuksen ylösnousemuksella ja/tai Egyptin orjuuden päättymisellä ei ole sinulle merkitystä, lupaa edes nauttia suklaamunista.)