Joooo!! ...Ei sittenkään.

Olin ajatellut postata myös tämän sarjan kolme viimeistä osaa samassa, mutta kun kuudes osa ei ole vielä edes käsissäni, niin päädyin tällaiseen ratkaisuun. Kuudes osa tulee kun tulee. (Odotan kauhunsekaisella innolla.)

Itse pidin Langenneiden enkelten kaupungista. Se oli mukavan rauhallinen kolmannen osan action-riehunnan jälkeen, vaikka Clary tietysti oli edelleen kamalan ärsyttävä: mitään ei voi ajatella ennen kuin ryntää suin päin tekemään typeryyksiä! Kaikilla on myös jonkin sortin parisuhdekriisi tässä kirjassa - kirjaimellisesti, kaikilla!!! Raivostuttavaa. Jace leikkii Twilightin Edward Cullenin kauan sitten kadonnutta kaksoisveljeä, Simon taspainoilee kahden tulen välissä, se yksi romanssi saa epämiellyttäviä käänteitä kun eräs hahmojen vanha tuttu työntää lusikkansa soppaan, jopa aikuiset käyvät läpi suhteidensa luurankoja... huoh.

Vaikuttaa siltä, että Simon ja Magnus ovat ainoat henkilöt koko tässä saakelin sarjassa, joilla on vähääkään järkeä päässään. Kuolleet demonivauvat, kummallinen lahko sekä erinäiset muut ilmestymiset saavat ihmiset ryntäilemään ympäriinsä kertomatta toisilleen asioista, mistä tietenkin seuraa ikävyyksiä. Kirja alkaa rauhassa, mutta tapahtumien tahti kiihtyy loppua kohti ja seuraavaa osaa silmällä pitäen kirja loppuu koukuttavasti. Välissä sitä tulee silti ajatelleeksi, etteikö olisi kannattanut vähän taas harkita ennen kuin tekee huonoja päätöksiä, sillä niitä tehdään paljon. Tuntui siltä, että trilogiassa hahmoilla oli vielä ihan oikeita ongelmia, mutta nyt he vain keksivät ongelmia ihan ongelmien ilosta.

Neljäs osa on hauska, vaikka ärsyttävä, mutta sellaisella rakastettavalla tavalla. Se on kuitenkin vähän "pakkojatkoa", sillä trilogia loppuu todella hyvin eikä välttämättä tarvitsisi jatkoa. Tässä osassa tunnutaan myös tiivistävän sarjan keskeiset motiivit eli toistuvat, hallitsevat asiat: 1) huonot ja harkitsemattomat päätökset, 2) Claryn ja Jacen: "Päästään jo asiaan! ...Eikä päästäkään", mihin myös postauksen otsikossa viitataan, (kirjat lukeneet tietävät kyllä, mistä on kyse) ja 3) Libertén sanoin: "Varjojen kaupungit: kirjasarja, jossa tehdään vain huonoja valintoja ilman minkäänlaisia faktoja tai edes hetken harkintaa ja sitten mennään itkemään Magnukselle kuinka universumissa on jotain vikaa." Magnuksen tehtävä on siis korjata kaikki typerien varjometsästäjien tekemät typerät virheet.

Tämä sekava kirjoitus taitaa saattaa Langenneiden enkelten kaupungin jokseenkin huonoon valoon, mutta ei se oikeasti niin kamala ole, tästä sarjasta on vain niin helppo valittaa. Jos tykkäät sarjasta, kyllä tämä kannattaa lukea. Itse tosiaankin pidin varsinkin rauhallisesta ja lämmintunnelmaisesta alkupuolesta. Täytyy vielä sanoa, että yksi parhaista asioista tässä kirjassa on se, että Magnuksesta tulee kertoja! Hurratkaa!

Jos ei ole ruumista, älä ikinä usko pahiksen kuolleen.

Kolme ja puoli tähteä.
Cassandra Clare: Langenneiden enkelten kaupunki. Varjojen kaupungit 4. Otava, 2012. S. 398. Alkuperäisteos julkaistu englanniksi nimellä City of Fallen Angels. THE MORTAL INSTRUMENTS Book Four vuonna 2011.

Varoitus: Tämä kirja aiheuttaa vakavaa halua hakata päätä seinään. Tai kenties kyseista kirjaa pöytään. Välillä tahdoin myös repiä sen kappaleiksi, mutta en uskaltanut, koska se ei ollut omani.

Kadotettujen sielujen kaupunki jatkaa Varjojen kaupunkien tasaisen hyvää linjaa. Henkilöiden väliset suhteet mutkistuvat ja mutkistuvat, he tekevät ennätyksellisen vähän mutta ennätyksellisen huonoja päätöksiä ja monista paljastuu täysin uusia puolia. Seikkailu jatkuu tällä kertaa kahdella mantereella: kotona tutussa New Yorkissa sekä lukuisissa Euroopan kaupungeissa. Loppua kohden tilanne muuttuu tälle sarjalle suorastaan poikkeuksellisen uhkaavaksi, mutta sitä ennen täytyy toki ehtiä purra hampaansa yhteen lukuisien "Joo! ...Ei sittenkään" -tilanteiden merkeissä sekä nauttia sen yhden romanssin uusista, sekä kutkuttavista että pelottavista käänteistä. Näiden kahden lisäksi lähes kaikilla muillakin hahmoilla on romanssi. Luojan kiitos se ei enää, ainakaan enimmäkseen, ole kriisissä. Sen silti sanon, että elämänne olisi niin paljon helpompaa, jos opettelisitte keskustelemaan asioistanne! Salaaminen ja itsekseen angstaaminen ei ole koskaan ennenkään johtanut hyviin lopputuloksiin! Oikeasti, rakkaat. Huoh.

Kuten tavallista, huumori on jatkuvaa eikä sen taso ole laskenut. Tämä kirja ei ole hidastempoinen, vaan palaa ennemminkin kolmannen osan tunnelmaan, mutta se ei haittaa. Kohtalaisesta paksuudestaan huolimatta kirja edistyy nopeasti.

On myös mahdollista, että kansi sanoo jotain sisällön laadusta kaikista valveutuneimmille lukijoille.

Ei pahemmin valittamista. Ehkä se johtuu siitä, etten muista enää... mutta ilman muuta tämä kannattaa lukea nelosen jatkoksi, jos on jo niin pitkälle päässyt. Vielä toinen varoitus: Loppu on outo. Ja osin myös kamala.

Neljä tähteä.
Cassandra Clare: Kadotettujen sielujen kaupunki. Varjojen kaupungit 5. Otava, 2013. S. 488. Alkuperäisteos julkaistu englanniksi nimellä City of Lost Souls. THE MORTAL INSTRUMENTS Book Five vuonna 2012.