Ylläolevat sanat ovat ystäväni Chrystalin lausumat (voiko Whatsapp -keskustelussa lausua? -nyt voi) ja tänään koen niiden olevan hyvin totta.
(Tämä on ylppäriavautumispostaus, jolla ei ole mitään tekemistä lukemani kirjallisuuden kanssa. Haluan kuitenkin jakaa. Onhan äidinkielessä sentään kyse kirjoittamisesta.)
Oli siis äidinkielen ylioppilaskokeen toinen päivä, esseekoe. Suurin pelkoni oli se, että yksikään aiheista ei nappaa, johon äidinkielen opettajani sanoi: "Silloinhan pahin on ohi ensimmäisen kahden minuutin jälkeen." Hän ei kuitenkaan ottanut huomioon sitä, että jos yksikään aiheista ei nappaa, pahin on vasta edessä. Jostain niistä on nimittäin silti kirjoitettava.
Onneksi tilanne ei ollut aivan niin paha. Yksikään aiheista ei tosin ollut selkeä "Tämä se on!" -valinta, mutta vihkossa oli sentään useampi ihan hyvä vaihtoehto. Rajasin ensin neljään ja sitten kahteen. Niistä toinen oli aineistoessee, joka oli ihan hyvä vaihtoehto, vaikka olikin aineistoessee. (Olen siis huono kirjoittamaan aineistoista. Joko unohdan käyttää aineistoa tai esseestä tulee liikaa tekstitaidon vastauksen kaltainen.) Siinä oli tekstinä sellainen "käytät elämästäsi kaksi kuukautta auton ajamiseen kotikadullasi, puoli vuotta mainosten katsomiseen, kaksisataa tuntia suihkussa" -juttu, tiedättehän näitä, ja kysymys oli: Mitä ajatuksia elämästä ja elämän tarkoituksesta tämä teksti herättää sinussa lukijana? Se oli todella kiinnostava, mutta luovuin siitä sitten lopulta, sillä en ollut varma, kuinka järkevää sanottavaa minulla olisi ollut aiheesta tai kuinka hyvin olisin osannut sanoa sen (lisäksi aineiston käyttö on minulle lähtökohtaisesti ja periaatteesta ongelma, vaikka se olikin harvinaisen hyvä aineisto).
Päädyin sitten toiseen vaihtoehtooni. Se oli valmis otsikko, jota ei siis saa muuttaa ja jossa ei ole mitään muuta ohjeistusta kuin otsikko. En ole aivan varma, uskonko tätä vielä itsekään. Jos joku nimittäin olisi tullut sanomaan minulle vuorokausi sitten, että kirjoitat ylioppilasesseesi autoista, olisin nauranut.
Vaan autoista minä kirjoitin. Otsikko kuului Auto elokuvassa ja minä sitten selostin ummet ja lammet autoista elokuvissa. Koen siis elämän todellakin heittäneen minut hyvin absurdiin sfääriin, sillä minä ja autot... noh. En olisi uskonut. Vanhempanikin nauroivat.
Jos esseepaketti kiinnostaa, se lienee jossain vaiheessa internetissä nähtävillä. Itse en ainakaan vielä löytänyt - ylioppilastutkintolautakuntahan ei paketteja sivuillaan julkaise, mutta esim. Hesari on usein julkaissut. Nyt en kuitenkaan vielä löytänyt.
On hyvin luultavaa, että tämä oli tämän syksyn osalta viimeinen ylppäreistäavautumispostaus:) keväällä jatkamme tätä lajia, silloin ranskan ja italian merkeissä. Joulun alla saatan jotain kertoa tuloksista. Minulla on yksi kirja jonossa odottamassa postausta, mutta en nyt jaksa kirjoittaa siitä... pitää sitä paitsi ryhtyä opiskelemaan italiaa huomista kurssikoetta varten... joten näkemisiin. All Our Yesterdays seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti