Geoffrey Chaucerin Canterburyn tarinoita yllätti minut positiivisesti. Kehyskertomuksena siis on pyhiinvaeltajien joukko, joka lähtee taivaltamaan matkaa Canterburyn luostariin ja päättää ajanvietteeksi kilpailla siitä, kuka kertoo parhaimman tarinan. Tarinoita on alkuperäisteoksessa yhteensä 24, mutta suomennoksessa vain 14 - erinäisistä syistä kymmenen tarinoista oli jätetty suomentamatta. Lukemista riitti silti aivan tarpeeksi.
Pidin kuitenkin tarinoista. Ne olivat viihdyttäviä ja kiinnostavia ja myöskään kehyskertomus, milloin sitä kerrottiin, ei käynyt tylsäksi. Jo kaksi esipuhetta herättivät mielenkiintoni - niitä ei kannata hypätä yli! Mari Pakkala-Weckstörm ja Tauno F. Mustanoja osaavat asiansa esipuheen kirjoittajina, eivätkä paljasta teoksesta liikaa, kuten niin monet esipuheen kirjoittajat tekevät. Näiden kahden ja koko kirjan jälkeen suomentajan jälkisanat eivät enää tuo teokselle juurikaan lisäarvoa, mutta erityisesti jos on kiinnostunut Chaucerista itsestään tai viittauksista, joita tarinoissa tehdään jatkuvasti, kannattaa vilkaista jälkisanoja.
Tarinat olivat todella erilaisia ja vaihtelevia. Joukossa oli vain kaksi, jotka olivat mielestäni tylsiä - ensimmäinen sekä toiseksi viimeinen tarina. Mutta kun ensimmäisestä (lähes 100-sivuisesta!) tarinasta selviää, sen jälkeen on luvassa helpompaa, lyhyempää ja kiinnostavampaa kerrontaa. Sekä kertojahahmot että heidän tarinoidensa henkiöt ovat karikatyyrimäisyydessään uskottavia ja viihdyttäviä. Ja koska Chaucerin tarkoitus ei ollut pelkästään viihdyttää vaan myös opettaa, ovat tarinat tosiaankin täynnä viittauksia muun muassa Raamattuun ja useisiin antiikin ajan ajattelijoihin. Jotkin tarinat ovat niin pullollaan viittauksia, että se käy puuduttavaksi; vähemmässä määrin ne ovat kuitenkin varsin kiinnostavia.
Vaikka kirjassa oli 570 sivua, se oli nopealukuinen - tarinat, muutamaa lukuunottamatta, edistyivät nopeasti ja tietysti, runomuodon takia, sivut eivät olleet aivan täysiä. Ainoastaan ensimmäisessä tarinassa tuntui menevän ikuisuus.
En osaa antaa tähtiä tällekään maailmankirjallisuuden merkkiteokselle, osaan vain todeta että pidin siitä todella paljon ja suosittelen sitä ehdottomasti kenelle tahansa kiinnostuneelle!
Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita. WSOY, 2011. S. 570. Alkuperäinen teos on julkaistu 1300-luvun lopulla nimellä The Canterbury Tales.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti