Tammikuu: Antiikki

Taukoa on taas kertynyt viime tapaamisesta, mutta lukenut olen runsaasti! Tämän postauksen pääaihe on Suuren Klassikkokirjahaasteen ensimmäinen kirja, antiikinaikainen Homeroksen Odysseia. Luin Pentti Saarikosken suomennoksen vuodelta 1972, joka ei ole käännetty runomittaan, mutta ei se ole aivan proosaakaan. Jälkisanoissa sitä kuvaillaan seuraavasti: "Kyseessä oli nyt proosa, jossa oli toisinaan rytmisiä piirteitä ja alkusointuja. Sanastossa puolestaan oli tilaa vanhahtaville ja runollisille ilmaisuille esimerkiksi henkilöiden epiteettien yhteydessä." (Epitetti = määrittelevä sana joka on vakiintunut käytettäväksi pääsanan kanssa [wikipedia].)

Odysseia on antiikin ajan Game of Thrones: väkivaltaa ja pornoa. En tiedä osaanko sanoa enempää... Noh. Kirja oli välillä pitkästyttävä, usein raskas lukea puolittaisen runollisuuden takia, hyvin usein ärsyttävä ja rajoja ravisteleva. Se oli kuitenkin kokemus. Tämä laitos oli vähän niin kuin lyhennetty kertomus: kaiken, mikä on tutkimuksessa todettu myöhemmäksi lisäykseksi, oli Saarikoski jättänyt pois suomennoksestaan. Olen siitä kiitollinen, sillä kestämistä oli aivan tarpeeksi muutenkin. No, yhden lisäyksen hän sentään oli jättänyt, liitteeksi tosin, nimittäin aivan lopun. Johtuiko sitten siitä, että tiesin sen olevan lisäys vai mistä, mutta se kuulostikin minusta erilaiselta kuin alkuperäinen teksti.

Minun tekisi mieli kutsua Odysseiaa sympaattiseksi, mutta se ei oikeastaan olisi totta. Kyllä ravisteleva on parempi sana. Eepos oli kokemus, sen voin ainakin rehellisesti todeta, ja suosittelen sitä kenelle tahansa joka haluaa tekstin herättävän ajatuksia ja tunteita. En tähditä tätä, en uskalla - ehkä jotkin klassikot saavat tähdet, mutta se on täysin tapauskohtaista. Odysseia oli kiintoisa, erikoinen ja ärsyttävä teos.

Homeros: Odysseia. Otava, 2012. S. 307.

Helmikuun aikakausi on keskiaika, josta tein ÄI5-kurssilla aikakausiesitelmän ja silloin luin Beowulfin. Nyt edessä on Canterburyn tarinoita, josta erehdyin jotenkin kuvittelemaan, että se olisi mukavan ohut kirja... Noh, eilen kun hain sen kirjastosta, käteen läiskähti 570-sivuinen tiiliskivi! Ja takakannessa seisoo, että "WSOY:n klassikot -laitos sisältää 14 tarinaa alkuperäisestä 24:stä", että sillä lailla. Mutta sen kimppuun sitten vaan - onneksi nyt on loma.

Wanhat on tanssittu! Oli maailman ihaninta!!